Aistiharhat ovat hyvin mielenkiintoisia. Olipa sitten kysymys harmittomista optisista illuusioista, unista tai hallusinaatiosta. Erityisen vahvasti nämä tietysti tulevat esiin kun tarkastellaan huumeiden käyttöön keskittyneitä mystikoita tai shamaaneja, joista hallusinoiva aine ei vääristä aisteja vaan avaa uuden todellisuuden. Tai monien kristittyjen kannattama taenäkemys, jossa ihmisen aistien katsotaan olevan luotettavat Jumalan armosta.
1: Olen aikaisemmin kirjoittanut esimerkiksi viimeisimmästä aika paljon. Tämä juttu on toinen näkökulma, jonka kirjaamiseen on omalla osalla nostalgiasyyt.
Väittely näissä aiheissa muistuttaa usein kovasti tarinaa, joka liitetään kiinan keisariin, Chuang Chouhun. Hän näki unta olevansa perhonen. Herättyään hän ihmetteli oliko hän perhonen joka näki unta olevansa keisari, vai keisari joka oli nähnyt unta olevansa perhonen. Asia onnistuu ikään kuin määrittelemällä toinen totuustilaksi, ja toinen on tälle totuustilalle vääristymä.
Keisarista päästään yllättävän sujuvasti Quinen näkemykseen. Quinen maailmassa kun asioilla ei ole arvoa pelkkinä loogisina mahdollisuuksina. Hän korosti tämän loogisen mahdollisuuden suhdetta "tiedeverkkoon", eli kaikkiin eri tieteenaloihin, joita asiaan liittyen käytetään hyväksi.
1: "Oljenkortta veistämässä" -blogissa onkin ymmärrettävä kuvaus, jolla olemassaolon eri muodot tulevat opettavaisesti esiin.
Quinen ajatukset hallusinaatioista olivat hyvin mielenkiintoisia. Esimerkiksi jos Descartes oli huolissaan aistejen erehtymättömyydestä, oli erehtymättömyys järkevää vain havaintomaailmamme kautta.
Esimerkiksi unet, hallusinoivat huumeet ja monet muut asiat tuovat esiin jotain jota voidaan pitää häiriönä. (1) Jos nämä olettaa todellakin häiriöiksi, on harhaisuus hyvä ottaa huomioon. Tällöin harhaisuus on osoitettu ja ihmisellä ei ole varmuutta aistejensa luotettavuudesta. (2) Mutta jos tilannetta kuvaakin todellisuudeksi, ei ihmisellä olekaan Quinelaissa mitään minkä varaan rakentaa huolensa siitä että ihmisellä voisi olla havainnoissaan häiriöitä.
1: Näin saadaan kaksi tasapainoista ja täysin yhteismitatonta näkemystä samalle asialle. Toisella ihmisellä voi olla harhoja ja toisessa ei. Ihmisen havaintojärjestelmä on kuitenkin maailmankuvista riippumatta joko täydellinen tai huono. Eikä näitä tasoja olisi kivaa sekoittaa keskenään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!