Kreikassa oli yllättävän paljon onnellisuusfilosofiaa ja elämäntapafilosofiaa (kuten nykyäänkin se on vallan erityisen suosittua) ei hyvä elämä siellä ollut tässä aivan yksiselitteinen asia tai helposti arvioitava seikka. Aristoteles kun liitti sekä hyvän elämän että onnellisuuden teloksensa toteuttamiseen. Telos taas oli hyveellistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut mitään menestysteologiaa, jossa hyvä elämä pistää kaiken kuntoon. Sillä hyveopissa eudaimonia -opissa jokaisella ihmisellä oli hyvän elämän mittari, joka ilmeni siten että jokaisella oli piilossa minuutensa (daimon) ja vasta kuoleman hetkellä tämä paljastuu siten että ihmiset voivat arvioida oliko tämä minuus hyvä (eu).
Tämä asenne on tietysti tunnettu aforistiikassa. Ja vaikkapa "Napoleonin komplekseja" lueskellessa huomaa, että ihmisten "viimeiset sanat" ovat hyvinkin pienoisrunoutta ja oikoteitä kahden ajatuksen välillä. Jotain joka kuvaa ihmistä, hänen huumorintajuaan, asenteitaan, arvojaan ja pömpöösiyttäänkin. Niille nähdään suuri arvo, ihminen kun ikään kuin punnitsee arvonsa niiden kautta. Näistä voisin nostaa esiin yhden. ""Perhana. Älä uskallakaan pyytää Jumalaa auttamaan minua."
-Joan Crawford (23.3.1905 - 10.5.1977), amerikkalainen elokuvatähti. Crawford lausui nämä sanat kuolinvuoteellaan huomatessaan taloudenhoitajansa alkavan rukoilla. Asenne kohdallaan: se on jumaliste minun kuolemani ja se tehdään minun tavallani." Tämä on arvokasta muistaa, sillä jos vaikka daimonin eu olisi kuinka yhteisön tulkittavissa heti kuoleman jälkeen, sitä ennen ihmisen elämä on kuitenkin hänen omansa, ja viimeisten hetkien manipulointi - kuten vaikkapa pakko-osallistuttaminen uskonnolliseen rituaaliin - on siksi jotain varsin epäeettistä, jotain jonka todellakin soisi asettavan osallistuttajan daimonin kyseenalaiseen valoon kun arvioidaan sitä oliko hän eu -myönteinen vai eu -vastainen.
Onkin hyvä huomata, että valittu lause kertoo ihmisestä ja hänen itsehallintansa tahdosta varsin paljon. Se vihjaa että arvio voidaan todellakin tehdä vasta aivan lopuksi. Se, että kykenee viimeisillä voimillaankin sanomaan "siunausta" -fraasiin sen etiketinmukaisen "haista itten" on jotain johon ihan kuka tahansa ei pysty ; Tilannehan eroaa arjesta niin että kuolemisen konteksti ikään kuin korostaa teon merkitykset moninkertaiseksi verrattuna vaikkapa saman henkilön samaan lauseeseen joka on sanottu "väsyneenä sunnuntaiaamuna 10 vuotta ennen kuolemaa."
Samalla voidaan huomata, että tämänlainen varsin poliittisesti epäkorrekti viimeinen lause on täynnä autenttisuutta ja asenteellisuutta. Tämä on selvästi esteettis-eettinen kannanotto, joka vaikuttaa siihen minkälaisen arvioin voimme ihmisestä tehdä. - Se, onnistutaanko tässä vai ei, on sitten mutkikkaampi kysymys. Autenttisuuden sijasta esimerkiksi loukkaavuus voi kertoa että tuomio ei kenties olisi niin mairitteleva.
Tämä lainaus muistuttaa että hyvään elämään kuuluu myös pieneltä osaltaan hyvä kuolema - ja vastakohdaksi voidaankin ottaa myös makaaberi kuolema.
Minä ajattelin tavoitella jotain sellasista. Minullahan on suurisuuntainen tavoite elää ikuisesti - tähän asti projekti on onnistunut ihan hyvin, ja puhtaasti induktiivisesti ajatellen ja "kaikkia tähänastisen elämäni aamuja katsoen" tämä kehottaa minua positiivisuuteen. Siksi on hyvä muistaa että kuolinvuoteellakin voisin optimistisesti kiistää kuolevaisuuteni ja luottaa paranemiseeni. Taakseni manaisin tietysti kaikkivaltiaan placebovaikutuksen. Ja kuten tiedämme, rukous on niin epäintuitiivista kuin se onkin, noseboa. Rukoilijahan huonontaa selviämismahdollisuuksiaan noseborituaalilla, joten suojelen itseäni kuolemisen todennäköisyyden kasvattamiselta. Siksi olisi omituisella tavalla pseudoloogista ampua viime töikseen kuolinvuoderukoilija - itsepuolustukseksi!
Tämä olisi itselleni tietysti hyvä kuolema, jokin joka surrealistiskientistille voisi sopia. Ja kun puhuin makaaberista kuolemasta - Se olisi makaaberi kuolema sille rukoilijalle.
Kirjoittaja kannattaa ihan aina ottaa ehdottoman vakavasti. Poliisit ovat siksi pian oven takana viemässä bloggeria hoitoon vakavan militanttiateistisen raivohulluuden hoitamiseksi, luonnollisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!