Luin jutun jossa kerrottiin miten Papua Uusi-Guineassa on ongelmana noituus. Esimerkiksi vuonna 2009 arvellaan kuolleen noin 50 ihmistä noituudenharjoittamiseen liittyvissä olosuhteissa. "Christian missions and the Australian territorial administration of PNG, along with the PNG government, have done their best to end the belief in sorcery, but strong superstitions remain."
Tässä kohdassa on kieltämättä ainakin ensisilmäyksellä jotain melko kummallista jännitteisyyttä.
1: Suhtautumistapa ei selvästi ole sitä, mitä korostettaaan kun aiheena ovat monenlaiset manaustapaukset, joita aina silloin tällöin saadaan kuulla. Tai kun pastorin tekemä vauvan mikroaaltouuniin laittaminen selitetään hyvin päin vetoamalla demoniseen possessointiin. Silloin meitä muistutetaan että tekijöillä viiraa päätä, ja että on karsittava tekojen väkivaltaisuutta ja keinoja, eikä käyttää tätä uskonsodan välineenä. Tässä kuitenkin on vastassa myös taikausko.
2: Asiaan saadaan järkeä kun tajutaan että noituudenharjoittamisessakin on kysymys nimen omaan uskonasioista. Itse asiassa kyse on kilpailevasta uskonnosta. Kysymys on kerettiläisyydestä. Mutta tässä hengessä uskonto rajoittaa paljon tietynlaista uskontoa. Tässä ollaan ahkeria niin ulkomailla kuin Suomessakin. Saatanapaniikinkin aikaan täällä valistetettiin roolipelien saatananpalvonnallisista linkeistä ja vastustettiin tähän liittyvää taikauskoa. Vaikka täällä ei noituusmurhia näy. Mutkikkaaksi käy kun muistaa että esimerkiksi Nigeriassa kristillisillä argumenteilla perusteltuja noitavainoja tapahtuu. Ja tässä uhrin ja rikollisen tekijät ovat menneet nurin.
3: On hyvin vaikeaa ottaa vakavasti ajatusta että uskonto kitkisi taikauskoa, kun katselee miten täällä PISA -menestyneessä - ja erinäköisten väittämien mukaan skeptikkojen ylivallan alla elävässä - Suomessa uskotaan että Harry Potter on okkultiikkaa, ja että persoonallisen pahuuden voimilla voidaan oikeasti tehdä loitsuja. Ja joista perusluonteeltaan mullistavia, yliluonnollisia ja ehdottomasti empiirisesti havaittavia maailmanloppuja, ylöstempauksia ja vastaavia tulee ihan pian. Ja joista ihmeparanemiset rukouksella ovat ihan tavallista kauraa.
Tästä "helpoista kohdista". Voidaan nimittän miettiä vakavasti sitä, että onko uskovainen skeptismi (mallia Randi) mahdollista. Pintatasolla uskovainen voi toki epäillä, mutta skeptisyys on astetta enemmän. Uskova tekee epävarmuustilanteessa valinnan joka on olennaisesti päinvastainen kuin skeptikon. Molemmat epäilevät, mutta epäilyyn on aivan olennaisesti erilainen asenne. On selvää että uskovainen voi olla skeptinen "Harry Potterin" kautta saataville autenttisille noitavoimille olematta ristiriidassa uskonsa kanssa.
Olennaista onkin miettiä sitä, onko jossain sellainen raja joka muuttaa uskonasian typeryysasiaksi. Eli onko Jumala, tuonpuoleinen ja muut vastaavat jollain luonteella oleellisesti erilaisia kuin konkreettiset väitteet joissa esitetään esimerkiksi maailmanlopun, esineiden levitaation, ajatustenluvun, teleportaation tai ylöstempauksen kaltaisia väitteitä jossa on väitteitä jotka koskevat havaittavaa ympäröivää todellisuutta.
Tällöin avuksi voidaan ottaa ainakin ajatuksia Larry Laudanilta. Hänhän korostaa epäonnistuneen tieteen roolia esimerkiksi kreationismissa. Laudanin argumenteissahan on suoraan sanottu että kreationismi on huonoa tiedettä koska se väittää tosiasiakannanottoja esimerkiksi maan iästä - ja nämä taas eivät nykytiedemaailman näkemyksen mukaisia. Kreationistien näkemys ei ole nykyhetken tieteen näkemysten mukaisia (ja muuta tieteellistä näkemystähän meillä ei ole!)
Tätä kautta voitaisiin sanoa että noituus tekee rohkeita ennusteita todellisuudesta ja mokaa näissä. Siksi taikausko on typeryysasia. Uskonto on taas perusluonteeltaan käsiäheiluttelevampaa, eikä sillä ole minkäänlaista ennuste tai selitevoimaa todellisuudessa -ja on siksi uskonasia. Eli vähän kuten Kari Enqvist sanoi tuoreesti: "Tiede selittää miten, uskonto miksi." -lausumaan annettuna kannanottona. "tyytyi toteamaan sen tiimoilta vain, että tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. Enqvist selosti, että uskonto antaa ainoastaan tunteen siitä, että selitys on annettu." Tätä kautta voidaan jopa sanoa että toisin kuin taikausko, usko ei ole epäonnistunut tutkimusohjelma. Se kun ei ole edes tutkimusohjelma.
Taikauskoissa onkin siis itse asiassa "liikaa tiedettä" ollakseen puhtaasti uskomusasia. Ja näin uskovainen skeptikkokaan ei ole mikään aivan mahdoton ajatus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!