Maris.

"Frasier" -televisiosarjassa snobilla Frasier Cranen veljellä, Nilesillä, on pitkän aikaa vaimo jonka nimi on Maris. Hänestä puhutaan melko paljon, mutta häntä ei koskaan nähdä sarjan aikana. Ei edes vilaukselta.

Eräs ystäväni on menossa kesemmällä naimisiin. Itse asiassa näitä on tällä hetkellä useita. Se on ikään kuin jonkinlainen muoti -ilmiö. Hän soitteli minulle asiaan liittyen.

Tässä matkan varrella hän vertasi omaa puolisoani Marikseen. Olen tuntenut hänet 7 vuotta, eikä hän ole koskaan Paulaa nähnyt. Syynä on tietysti se, että sosiaalinen elämämme ei ylipäätään ole kovin aktiivinen. Jos käy pari kertaa vuodessa jonkun tyypin luona -mikä on itse asiassa minun sosiaalisuussuhteissani aika paljon- se ei ole mikään sellainen panostus joka välttämättä näyttäisi paljoakaan elämästä. Paulalla on lisäksi aika runsaasti mielenkiintoisia allergioita, joten sekin rajoittaa sellaisia elämäntapoja kuten juopottelu tai syömiseen liittyvät asiat.

Frasier -sarjassa ei keskiytä siihen, miten paljon Nilesin elämään Maris itse asiassa vaikuttaa. Se tulee toki mutkan kautta selväksi. Asiaa voisi lähestyä vaikkapa tuoreesti tapahtuneen pienimmän sisareni muuton kautta.

Minun kotoamuuttoni ei ollut kovin äkillinen. Se oli pikemminkin poisajautumista. Se ei ollut muuttorynnistys, vaan "ajopuuteorian" mukainen paikalta häviäminen. Vähensin kotonaolemista tavoilla joka ulkoisilta piirteiltään muistutti epämääräisesti karkailua ja muuta kiertolaiselämää. Menin armeijaan melko pitkälle, enkä sen aikana käynyt oikein edes lomilla "kotona" tai mikä se nyt sitten olikaan. Tilanteeni oli se, että olisi minulla ollut asuntoa tai ei, niin armeijan jälkeen en olisi saanut asua kotona. Toki tämä on siitä hyvä, että on olemassa peräkammarinpoikia, jotka asuvat vanhempien nurkissa sinkkuina ja 30 ja työttöminä. Huonoa asiassa oli se, että jos on sinkku, työtön ja 30 -vuotias asunnoton, olisi tilanne vielä huonompi.
1: Kotiin jääminen oli paitsi sellainen vaihtoehto joka tuntui eitoivotulta tilalta. Sellaiselta, jossa ensin sanotaan että "Jos tämä jatkuu, niin jompikumpi meistä kuolee" ja olisi jatkunut siihen "ai että et sinä. Asia selvä." Ja toisaalta se ei oikeasti olisi ollut mahdollistakaan, ovi olisi heilahtanut halisi sitä tai ei. Tämänlaiseen tilanteeseen sopiva asenne kuvastuu Pratchettin "Elävää musiikkia" -kirjan kautta. Siinähän mainitaan että jos pitää jotain tapahtuvaa asiaa epäreiluna ja valittaa tästä todellisuudelle/kohtalolle, tämä vastaa siihen sellaisessa hengessä jossa sanotaan ensin ai jaa ja sitten entä sitten.

Ennen armeijaa tilanne "oli miltei se", että olin töissä, 20 -vuotias - ja jos tilanne ei pian muutu, niin asunnoton. En osannut ilmeisesti tapella vuokrausjonoissa oikein, minulta puuttui siihen aikaan vielä terävät kyynärspäät. Sillä tosiasiassa minäkin olen oppinut että byrokratian saa juoksemaan, kun osaa tehdä ja sanoa oikeita asioita. Ja raksia toisia kohtia lapusta. Sanomatta asioita ja seikkoja muut eivät tiedä ja sitten ne jutut etenevät etananvauhdilla. Oikeasti byrokratiaa täytyy kohdella niin, että jos se toimii, sitä öljytään ja jos se ei toimi, se rikotaan ja asiasta ollaan hyvin tiukkoja, suorasanaisia ja ilkeitä ja huomautetaan samalla siitä miten sinne toisaalle on kaadettu sitä öljyä.

Armeijalomat vietin "anopin" nurkissa ja armeijan jälkeen meillä olikin edessä tavaroiden siirto opiskelijakämppään. Joka oli paitsi ensimmäinen asunto, myös ensimmäinen kotikoti. Eli paikka jossa minun ei tarvitse perustella paikallaoloani ja jossa ei kuulu äidiltä usein kuultua lausumaa "ulos talostani". - Rakastin sitä taloa heti päivänä 1 Vaikka se ei ollut rakenteellisesti kovin laadukas tai kummoinen muutenkaan.

Oikeati minulla olisi ollut vaihtoehtokin. Jos parisuhdeasiani eivät olisi edistyneet siten kuin ne edistyivät -jossa oli onnea matkassa- minulla olisi ollut kiva pieni paikka shamaanikommuunissa. Mielenkiintoista tässä vaihtoehdossa on tietysti se, että moni tämän kommuunin jäsenistä on tietääkseni tätä nykyä ainakin seuraavia olotiloja (1) kuollut (2) vankilassa (3) asumassa siistissä keskivertoisessa talossa virkamiehen palkalla, mutta periaatteellisista syistä ilman autoa ja kasvissyöjänä (4) ulkomailla hankkimassa oppia ja näkemyksiä vaihtoehtohoitoihin.

Se tie olisi voinut heittää monenlaiseen. Todennäköisesti hyvin erilaiseen elämään kuin nykytila. Luultavasti se ei olisi johtanut parempaan. Toki kommuunin "kimppavuokranmaksujärjestelmä" oli sen verran "mielenkiintoinen", että luultavasti olisin pankkitililtäni varakkaampi, tavaroita minulla ei tosin olisi juurikaan. - Kommuuniasuminen näetsen toimii, kunhan varastaa enemmän kuin keskivertoasukas. Olisin myös luultavasti tällä hetkellä töissä eräässä bingossa Etelä-Suomessa. Enkä olisi muuta hommia tehnytkään. Se olisi vakaata elämää.

---

Kirjoittajalla ei ole brittiläistä maalaisaksenttia käyttävää kotityöntekijää. Etenkään sellaista "jolla olisi ennustajanlahjoja". Kuvassa on lintupönttö, jonka katolle lintu on rakentanut pesän.