Yleensä ottaen kaikki yllä olevat ovat epäkohteliaita vertauksia. Niissä on taustalla jopa samantyyppistä henkeä, kuin perinteisissä tarueläimissä, joissa yhdistettiin ihmisen pää eläimen ruumiiseen. Näin saatiin molemmista parhaat puolet. Toki tässä oli tärkeänä kontrastina minotauroksen kaltaisia olentoja, joilla härän päässä eläimellisyys yhdistyi ihmisen "lihan heikkouteen".
Kyseessä ovat kuitenkin lähinnä konventiot. Tämä on helppo huomata siitä, miten tuoreessa uutisessa kerrottiin siitä miten vanhuksia verrattiin lehmiin. Rinnastus voisi tietysti aikaansaada suuttumusta epäasiallisesta vertauksesta, mutta tässä haluttiin parantaa vanhusten oikeuksia vertaamalla niiden oloja vallitseviin normeihin jotka takaavat eläinten hyvinvoinnin.
Asia on tietysti sinällään tärkeä. Mutta olisin tylsä, jos ottaisin pelkästään aiheen oikeudellisuuden esille.
Vertaus on mielenkiintoinen, koska tavallisesti eläinten oikeuksia verrataan ihmisten oikeuksiin. Näin on tehty esimerkiksi kun lastenkasvatusta on verrattu sikojenhoitoon. Tässä oletetaan että yhteys todellakin toimii, ja se käännetään vain epätavanomaisesti ympäri. Näin rikkoutuu "eläimeen vertaamisen" epäkunnioittavuus ja eläin-ihmisen hyvää elämää koskevien teorioiden käsittelysuunta.
Matkan varrella paljastuu ainakin se, että ad hominemin havaitseminenkin ei ole vielä samaa kuin konventionaalisesti epäkunnioittavan vertausten käyttö. Siihen liittyy myös se, missä kontekstissa se esitetään ja mitä tällä vertauksella halutaan sanoa..
Lehmät on kuvattu Hyvinkäällä. Uumon lehmiä. Bloggaaja on tuota isompaa elikkoa lypsänytkin. Mummoja, tarkemmin heidän lompakoitaan, hän on myös lypsänyt työkseen ; bingossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!