Usein kun aiheena on eläinten hyvinvointi, nousee esiin tietoisuuskysymykset. Esimerkiksi eläinten välineellistämistä oikeutetaan usein sillä että ihmisillä on erityisen tasoista tietoista toimintaa. Eläimillä ei tämänlaista ole. Näin ollen esimerkiksi ihmisen tietoisuus lisää hänen tuskanprosessointikykyään. Kastemadon tuskaa pidetään yksinkertaisempana, joten matojen kohtelusta ei tehdä yhtä isoa ongelmaa. Kana ja sika ovat eläimiä. Kasveilla ei ole samanlaista neurologista järjestelmää, joten kasvisten tuskasta puhuminen ei ole järkevää vaikka se porkkana aidosti elossa onkin.
Tätä vastaan käydään usein muistuttamalla, että tuska ei ole mikään kvantitatiivisesti mitattava asia. Eli tietoisuus olisi kvalitatiivinen asia, jossa on mukana psykologiaa ja siksi esimerkiksi ihmisilläkin tuskaa voidaan lähestyä parhaiten haastattelututkimusten kautta. Neurologinen lähestymistapa ei siksi olisi hyvä. Asiaa perustellaan myös Thomas Nagelin ajattelutapaa mukailevilla strategioilla. Thomas Nagelhan perusteli, että neurologisen tiedon kasaaminen ei johtaisi lepakkona olevan subjektiivisen kokemuksen syntyyn.
Näissä oleva tausta -ajatus on sinällään varsin mielenkiintoinen. Niissä on kuitenkin ongelmana se, että jos asia on juuri noin, niin miten ihmeessä esimerkiksi eläinten hyvinvointiin ja eläinten kärsimykseen sitten voidaan ottaa kantaa.
Nimittäin jos vedotaan eläinten huonoihin oloihin, vedotaan aina joihinkin objektiivisiin asiantiloihin. Perusteet voivat olla etologisia, eli poikkeavaan käytökseen liittyviä, tai vedota luonnoneläinten toimintaan. Ne kuitenkin toimivat perusteluina jos ja vain jos eläinten tuskankokemusta voidaan liittää näihin asioihin jotenkin. Tämä rinnastus kohtaa saman tilanteen mihin neurologiaselitysten kannattajat törmäävät ; Mikäli Nagel on oikeassa, nämä mainitut objektiiviset tosiasiat eivät auta välittämään eläinten subjektiviista tuskantuntemusta.
Oma kantani tähän on se, että neurologia, kuten käytös- ja muukin tutkimus antavat osviittaa. Tuskaa ei kenties voida laittaa vaakaan ja punnita, mutta se ei tarkoita sitä että asiaa ei voitaisi lähestyä faktapohjaisesti.
Faktapohjan kautta voidaan ajatella, että vain ihmisen oma tietoisuus tällä hetkellä on fakta, oman tunnemaailman jatkuvuus vaatii jonkinlaisen induktion joka pitää akateemisen arvauksen sisällään. Toisten ihmisten tunneskaalan vastaavistamiseen tarvitaan siihenkin pieni induktioloikkaus ja eläinten hemmetin paljon isompi sellainen. Kiviin vaaditaan sitten jo aikamoisen kaukaa haettuja rinnastuksia. Siksi harva miettii kivien hyvinvointia, vaikka niitä kovasti murskataankin esimerkiksi tienpäällysteeksi. Myös erilaiset narkomaanihumalikot oksentelevat kiville kovin epäkunnioittavasti, mutta tätä ei pidetä kivien tuskallisen elämän ja tietoisuuden väärinkäyttönä ja tuskan aiheuttamisena. Koska asiaa voidaan lähestyä faktojen kautta.
1: Ja jos et ole tätä mieltä, niin sen pahempi. Sillä jos ihminen on esittänyt että tietoisuus on jotain faktoista erillistä, ja vaativat esimerkiksi eläimille parempaa kohtelua niille syntyvän tuskan kautta, voin minä saman tien olla sitä mieltä että tämänlainen mielipide vahingoittaa minua ja kissanpentuja niin pahasti, että tuollaisen mielipiteen omistaminen ja sen toteuttaminen tuottaa valtavat tuskat. Tätä ei voisi kritisoida koska vasta -argumentointi pitäisi sisällään sen, että tuska olisi jotenkin arvioitavissa tosiasioiden kautta. Ja tämä on omissa lähtökohdissa kiistetty.
Itse tietysti uskon, että emme - iso ehkä - voi tietää millaista on olla lepakko. Mutta me voidaan arvioida jossain määrin sitä, onko lepakolla on ikävää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!