(Bilbo, Tolkienin "Taru Sormusten Herrasta")
Useat urheiluhullut lukevat urheilutilastoja. tämä tarjoaa heille jotain joka tiivistää kaaoottisen pelin muotoon jossa on kaikki olennainen. Peli muuttuu ymmärretyksi. Tälläinen voi jopa antaa tunteen siitä että vaikka maailmassa asiat muuttuvat, ovat jotkin asiat kuitenkin ikuisia. Kaikille muille urheilutilastot näyttävät tylsyydeltä. (Turvallisuus ja tylsyys ovatkin hyvin samanlaisia asioita.) Sitten on niitä joista urheilu on kiinnostavaa seurattavaa, mutta kun pallopeli on ohi, kaikki siihyen liittyvä olennainen on jo koettu. Jokainen pelitapahtuma on ainutkertainen kokemus, jossa on pelin yllättävyys, pelaajien ja peliä seuraavien ihmisten kokonaisuus. Ja joista voittotilastot ovat väkinäinen yritys kaavoittaa pelin kulku, jotain joka ehkä pitää paikkaansa, mutta on kuitenkin samalla urheilun vastakohtaa. Siinä missä urheilu on aktiivisuutta ja dynaamisuutta ja yllätyksiä, on tilasto vain passiivisuutta ja pysyvyyttä.
Näin voidaan ymmärtää vaikkapa halua harrastaa extremeurheilua. Se on passiivisuutta vastaan taistelua, tylsyyden poistamista. Riskinoton hakemisen syy on tylsyys. Vaudikkaat asiat tuovat elämään aktiivisuutta ja muutosta. Sattuma on erilaista kun pysyvät säännöt, ne tuovat vaihtelua. Jos toimitaan niin että elämä on aktiivisuutta ja kuolema passiivisuutta, on riskinotto elämään hakeutumista. Tätä kautta Freudin thanatos eräänlaisena "kuolemanviettinä" on väärille jäljille ohjaavaa. Seikkailu ei ole suisidaalisuutta, vaikka se joskus johtaakin kuolemaan. (Ei hengissä selvitä elämästä.) Seikkailu voidaankin nähdä enemmänkin haluna tuntea elävänsä. Oleskelu ja muu passiivisuus tuntuu ja maistuu joillekuille kuolemalta.
Tästä päästään tavallaan siihen mikä on uskonnon rooli. Kuvitellaan että haluat itsellesi leivän. Sen valmistaminen on aktiivisuutta ja sen syöminen on toimintaa, joka aktiivisesti muuttaa maailmaa. Se on lyhytaikaista. Seuraavana päivänä on eri leipä. Se on elämää. Uskonto sen sijaan tarjoaa ikuisuutta, "jokapäiväistä leipää" joka on joka päivä sama. Tätä kautta uskonnon tarjoama leipä onkin ikään kuin tehty uljaan näköiseksi patsaaksi, joka on mittasuhteiltaan valtava. Jos normaali leipä syödään pöydän ääressä, uskonnon leivän pöytä on valtavan suuri katedraali. Koska leipä on ikuinen, sitä suojellaan ja sen ympärilel rakennetaan kaunis ja koristeltu vitriini. Vitriinin ääressä vartijat auliisti opastavat turisteja katsomaan leipää. Tätä leipää ei syödä, ja jos syötäisiin, se maistuisi kuolemalta. Leipää toki myydään mainospuheella "elämän leipä", mutta tämä leipä on passiivinen.Tämä leipä ei edusta elämää, vaan kuolemaa. Kirjoittaja ihmettelee sitä, miten kirkon ehtoollisleipä sulaa kaikestsa huolimatta niin nopeasti - ja niin useassa - suussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!