Avaajat.

Fiksun miekkailijan kohdalla huomaa nopeasti suojaamisen tärkeyden. He eivät pidä tarpeettomia aukkoja puolustuksessaan, eli eivät pidä suojaustaan heikoilla. Eivätkä he edes passiivisesti odota että heitä lyötäisiin, joten he sulkevat reittejä sitä mukaa jos ja kun voivat. Näitä vasten tarvitaan erilaisia mekanismeja. Esitän kaksi. Ne ovat hieman mutkikkaampaa miekkailua, mutta ne ovat loppujen lopuksi nopeita, käytännöllisiä ja yllättäviä. Niiden ainut ongelma on se, että ne tuntuvat aluksi suorittajastakin hankalilta: Kaikki elementit kulkevat rinnakkain. Kuitenkin harjoittelulla ne saa melko nopeasti haltuun. Ne ovat sen verran lyhyitä, eikä niiden suorittaminen vaadi mahdotonta akrobatiaa. (Yritän ensin selittää sanallisesti. Käytän lisäksi suluissa stancejen, suomeksi asentojen nimien kautta "kaavan" toiminnalle. Tässä korostan omaa tapaani "ymmärtää asiat", eli tavoitteena on toimia niin että hyvästä asennosta hyvän asennon kautta päädytään hyvään asentoon.)

Ohessa on tietenkin kuvitusta. Vasemmassa reunassa on tekniikkaan liittyvä pikku piirros, jolla yritän selvittää toimintaperiaatetta ja oikealla kuva keskiaikaisesta manuaalista, jossa näkyy lopputila.

Ennen kuin lähden selittelemään asiasta enempää muistutan siitä, mitä olen kirjoitellut aikaisemmin miekan rakenteesta. Miekassa on paitsi kaksi leikkaavaa terää, myös eri osat terästä toimivat eri tavoilla. Näissä tapauksissa tärkeää on muistaa että strong on lähellä kättä ja weak on terän puolivälistä kärkeen. Nimet tulevat siitä, miten paljon niiden kautta siedetään painetta. Jos vastustajan "heikko" on sinun "vahvalla" osalla, toisen iskun hallinta on helppoa. Sen sijaan weak -osalla halinta on vaikeampaa. (Tosin tällä osalla iskut ovat paljon tehokkaampia. Eli muistaa perussäännön "Tämä pää menee sisään".) Weak -osalla voidaan kuitenkin joustaa ja tehdä yielding -tekniikoita. Eli pääsääntö on strong = resist/deflection & weak = yielding.

Tekniikat vaihtelevat yksityiskohdiltaan jonkin verran. Kuitenkin pääpiirteet ovat melko samanlaisia. Osassa liikkeet ovat korostetumpia kuin toisissa.
1: Duplieren -tekniikka(joukko) tarkoittaa yksinkertaisesti kaksivaiheista hyökkäystä. Ensin isketään ja sitten lyödään toisen kerran. Ensimmäinen hyökkäys on kontaktissa vastustajan aseeseen. Tätä tilannetta kutsutaan usein nimellä "bind". Silloin kun kontakti ei olekaan edellä mainittu strong-weak, vaan strong-strong. Tämä isku on ensimmäinen vaihe, josta jatketaan siten, että kahden käden otteella isketään "takaisin päin" ja eteen siten että kärki osoittaa eteenpäin. Askellus "myötää" kuitenkin ensimmäistä hyökkäystä. Tässä bind -tilanne otetaan huomioon siten, että isketään auki olevaan puoleen kärjellä samalla kun kahvan lähellä oleva osa suojaa itseä toisen terältä. Toisin sanoen: 1. isku avaa keskilinjan (mutta ei osu) ja sen jälkeen lyödään miekan ohi oman pään takaa tähän avonaiseen linjaan jossa ei ole vastustajan miekkaa tiellä. Erikoisinta on tietysti se, että miekan kahvaosuus suojelee päätä vastustajan hyökkäykseltä. (Stancejen kautta, bindistä yleensä Ochs tai Pflug siten että bindin painetta ei löysätä.)
2: Mutieren -tekniikka tehdään myös bind -tilanteesta. Tässä tapauksessa olet kuitenkin fiksusti saanut vastustaja weakin oman strong -puolen hallintaan. Mutieren perustuu siihen käännetään kontaktin suunta: Vasemmanpuoleisesta bindistä oikeanpuoleinen tai päin vastoin. Tämä kääntö avaa reitin erilaiselle hyökkäykselle. Eli bindistä yllättäen käännetään vastustajan miekkaa ikään kuin "kääntämällä iskemällä" niin että päästään pistämään. (Bindin paineen edessä myödätään) Eli toisessa vaiheessa miekkaa käännetään ympäri, jolloin toisen asetta siirretään. Vihollisen ase on joko terää kohti tai väistillä. (Käytännössä jos miekan terä on alkubindissä alaspäin, se on lopussa ylöspäin. Jos alussa ylös, lopussa alas. Eli bindissä vasen ja oikea sekä ylä ja alapuoli vaihdetaan "päikseen", isku on kiertävä.)

Suorastaan koulukirjamaiset esitykset näistä näkee videolla Duplieren and Mutieren (Corrections)