Kilpiä on ollut puisia ja metallisia. Lisäksi on kilpiä, joissa on reunoissa metallivahvikkeet. Olennaista on ymmärtää miten nämä kohtaavat impaktin eri tavoin. Metallinen, sileä reuna kääntää toisen iskua ja tämän ase liukuu silloin kilven reunaa pitkin. Suunta riippuu osumakohdasta ja siitä, mihin suuntaan isku on menemässä, sekä siitä miten voimakkaasti toinen lyö. Tämä tapahtuu "automaattisesti".
Puinen kilpi taas säröilee helposti, jolloin miekka ei liu -u pois, vaan sen sijaan juuttuu siihen tekemäänsä loveen. Tämän voi toki irrottaa, mutta se vie hieman aikaa. Ja tätä viivettä käyttää taitava soturi tietysti hyväkseen: Jos käytössä on kilpi, jota pidetään kiinni sen sijaan että se on nyöritetty käsivarteen, voidaan toisen asetta siirtää. Kun se on kiinni kilvessä, käden kääntäminen siirtää toisen miekkaa ja tällä voidaan avata itselle hyökkäyslinja. Käteväksi tämän tekee tietenkin se, että vaikka vääntäminen on tehtävä aktiivisesti, voidaan päättää kumpaan suuntaan kilpeään kääntää. Tästä kääntämisestä löytyy mukava esimerkkivideokin: Viking Sword and Shield
Ongelmana on tietenkin se, että pidemmän päälle puinen kilpi hajoaa. (Itse asiassa tämä on melko yleistä.) Metallinen kilpi sen sijaan kestää kauemmin. Osassa metallikilvistä on lisäksi muoto -osia, eli erilaisia hammasteita, joihin isketty miekka ikään kuin tarttuu samaan tapaan kuin puuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!