Multiversumi on ateistinen ja naturalistinen konsepti. Toki tämä on siitä jännittävä konsepti että näitä muita universumeita ei havaita. (Ainakin osassa multiversumimalleista todisteita tosin haetaan epäsuorasti.) Tässä mielessä moni teisti moittii multiversumia juuri sellaisilla kuvauksilla havaitsemattomasta jotka ovat ongelmallisia Jumalan uskottavuudellekin. Jossain mielessä tässä voisikin sanoa että kenties multiversumi on samankaltainen kuin teistien selitysmallit, joskin ilman tietoisuuden ja vastaavien piirteiden olettamista.
Multiversumilla on kuitenkin myös toinen piirre. Joka on kenties syy sille miksi epäluuloisuutta voisi olla syytäkin pitää.
Kuvitellaan että meillä on kristitty joka kannattaa multiversumimaailmaa. Katsotaan sitten Everettin monimaailmatulkintaa tai Tegmarkin modaalista realismia, molemmissa on takana ajatus jossa maailmassa olisi aikamoinen määrä hirvittäviä universumeita. ;Etenkin Tegmarkin ajatuksissa on lähes ilmiselvää että "jossain" on olemassa maailma jossa eletään kärsimyksen täyttämä maailma eikä tästä päästä tuonpuoleiseen.
Tätä kautta multiversumi tuokin helposti vaikeuksia pahan ongelman muodossa ; Multiversumi kun pyyhkii ensin uskovaisten antrooppisen periaatteen takana olevaa voimaa. Ja sen jälkeen olisi käsiteltävä multiversumeita joissa Jeesus ei antautunutkaan ristille.
Tämä olisi haaste kristinuskolle, jos sen selitysmallit joita se käyttää jo maan päällä eivät olisi sellaisia että ne kestävät aivan minkä tahansa ikävän tapahtuman ilman että Jumalan kaikkihyvyys tai kaikkivoipaisuus kyseenalaistuisi. Ehkä joku vain sanoo että me elämme parhaassa mahdollisessa multiversumissa. (Triviaalisti tämä on Tegmarkin kohdalla tottakin ; Kun kaikki tapahtuu jossain on "multiversumi" tietenkin ainut mahdollinen "multiversumi".)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!