Daniel Dennett on sitä mieltä että yleinen tekoäly on mahdollinen. Samoin hän ei pidä ihmisen kykyjä mitenkään erityisinä. Periaatteessa ei ole mahdotonta tehdä konetta joka hoitaa kaikki asiat yhtä hyvin tai paremmin kuin ihminen tai ihmiskunta.
Hän ei kuitenkaan usko että tekoäly ylittäisi singulariteetin. Syynä on se, että hän näkee että tekoäly kehittyy lähinnä siihen mihin on motiiveja kehittää sitä. Ja tämä koskee spesifejä tehtäviä. Ihmiset investoivat siihen että saamme hienompia mittalaitteita ja instrumentteja, emmekä kollegoita.
Tekoälyn kehittyminen spesifeistä tehtävistä yleistekoälyksi on valtava harppaus ja se vaatisi investointeja. Tähän tuskin tulee kiinnostusta. Tässä mielessä Dennettin kanta on sama kuin itselläni : Ainut este siihen että ihmiskunnan kyvyt ylitetään yleisellä tekoälyllä on se, että emme budjetoi siihen riittävästi.
Dennett näkee että tätä budjettia ei tulla saamaan. Siksi ei riitä että laskentateho kasvaisi Mooren lain mukaan, ja että singulariteettiin meneminen olisi mahdollinen siinä mielessä että mikään luonnonlaki ei sitä estäisi. Laskentateho kun käytetään singulariteetin kannalta "väärillä tavoilla":
Dennettin mukaan se että into ja rahat tulisivat on hyvin vaikea. Siksi ei pitäisikään pelotella sillä että tekoäly ylittäisi ihmisen kyvyt. Sen sijaan pitäisi olla huolellinen sen kanssa miten tekoälyissä on virheitä ja riskejä niissä spesifeissä ongelmissa mitä kehittämään ne on tehty. ; Tässä mielessä spontaani tekoälyn nousu ja vallanotto ja ihmiskunnan latistaminen on epätodennäköinen skenaario. Tekoälyjen ongelmien kanssa on katsottava arkisempia ja tutumpia ongelmia.
Tämä on lohdullitsa, etenkin jos on juuri sattunut pelaamaan "Horizon Zero Dawnia" jossa ihmiskunta on mokannut ja johtanut TEOTWAWKIin ; Maailmaa hallitsevat esimerkiksi dinosaurusrobotit. Jos Dennett on oikeassa, tämänlaisen osa on jäädäkin tietokonepeliksi ja tieteisfantasiaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!