torstai 10. marraskuuta 2016

Intra

Ohessa on tämän hetken työpaikkani sisäisessä verkossa oleva intrakuva. Sellainen on tarpeen, koska paikassa on sen verran paljon työntekijöitä, että heitä ei ilmeisesti voi opetella tuntemaan. Ei edes niitä jotka ovat herättäneet huomiota huonoilla vitseillä itsenesittelytilanteissa.

Rehellisesti sanoen monessa paikassa on nykyisin tämänlaista "sosiaalista mediaa" imitoivaa ratkaisua. Ja usein tämä ei ole tärkeää tai kiinnostavaa. Mutta tarpeellista se on. Tämä demonstroitui kun tässä eräänä päivänä halusin käydä töissä vessassa.

Oman kerrokseni vessa oli varattu. Hätää oli sen verran että ajattelin mennä eri kerrokseen. Minulla on sellaisia erikoisia transpondereita joita viuhtomalla pääsen ovista kuin lehmä robottilypsylle. (Teknologia itse asiassa on suunnilleen samaa, kiitos vain!) Tämän paikan ovella oli kuitenkin jo ihminen, tarkemmin kollega ja työtoveri. Joten ajattelin että pääsisin sisälle samalla ovenavauksella.

Mutta hän ei tunnistanut minua kollegakseen ja yritti vetää ovea kiinni. Ilmoitti että paikat olivat jo kiinni. Koska minulla ei ollut tarvetta käydä missään muissa huoneissa - joissa kyllä olen vaeltanut, esimerkiksi etsiessäni kannettavalle tietokoneelle sellaista asemaa, joka karkeasti sanoen tarkoitti sitä että vaelsin eri kerrosten väliä kuulopuheiden ja arvailuiden perässä kuin jokin toimiston diasporaan tuomittu Ahasverus - sanoin vain että ajattelin käydä vessassa. Kollega oli yhä oven tukkeena.

Tilanne ratkesi siihen että en vastannut turvallisuutta koskevan jatkokeskustelemisen alkamiseen vaan sanoin että hän voi laittaa sen oven kiinni. Että minulla on lätkä. Tässä vaiheessa kollega yritti hämmästyneenä aloittaa keskustelua siitä että mikähän se juuri työpaikan oveen sopivalta lätkältä näyttävä lätkä on. Mutta hätäni oli sen verran kova että en tarttunut tilaisuuteen. (Muuten tilanne olisi toki ollut herkullinen.) Olivathan ihmiset tietenkin lukeneet statukseni ja osasivat kontekstoituna kysellä esimerkiksi vihaisista kaloista. (Josta erikseen kerroin statuksessani, koska kunnioitukseni sisäistä sosiaalista mediaa kohtaan on äärettömän joviaali..)

Siispä minulla nyt on intrakuva. (Se oli toki otettu työpaikalla jo aiemmin mutta en ollut kiinnostunut asiasta riittävästi ladatakseni sitä siihen tietojeni yhteyteen.) Mutta ah ja voi. Kun kaikki muiden kollegojen profiilikuvat voidaan luokitella malliin (1) hymyilevä (2) söpö tai (3) professionaali, itselleni tulee omasta profiilikuvastani mieleen lähinnä "paha jaska".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!