Moraalisesta vaihtelusta

Arthur Schopenhauer ei ollut relativisti. Hänelle monet uskonnot olivat vastenmielisiä. Hänelle monet ihmiset olivat joko banaaleja tai moraalittomia.

Jos nykyään kunnioitetaan kaikkia maailmankuvia ja yksilöiden yksilöllisiä ajatuksia, Schopenhauer puhuu kirjoissaan 4/5 ihmisistä rahvaanomaisina tylsämielisyyksinä joita voitiin verrata lähinnä eläimiin. Vain harvinainen eliitti kykeni viihdyttämään itseään vapaa-ajallaan ja laiskuudellaan jalosti. ; Rahvaanomaiset ihmiset voivat tylsistyä. Tai jos ovat rikkaita voivat edustaa kauheasta kauheinta ; He voivat heittäytyä tuhlailevaan aistilliseen nautiskeluun.

Toki tässä on syytä huomata että Schopenhauer arvottaa kaikki ihmiset melko matalalle. Sivistys on vain kuori jonka alta paistaa se joka meitä pelottaa. Ihminen on hänelle olennaisen paha eläin (l'animal méchant par excellence). Tässä mielessä hänen negatiivisuutensa oli kaikenkattavaa.

Schopenhauerin mukaan ihmisten moraalisuutta lähestyneet filosofit ovat antaneet hyvin erilaisia vastauksia ongelmaan. Schopenhauerin "Etiikasta" -esseestä voi lukea että "On heitetty kysymys, mitä kaksi ihmistä, jotka kumpikin olisivat kasvaneet erämaassa aivan yksinään, tekisi tavatessaan ensi kerran toisensa. Hobbes, Pufendorf ja Rousseau ovat vastanneet siihen eri tavoin. Pufendor arveli, että he ystävällisesti kohtaisivat toisensa, Hobbesin mielestä taas vihamielisesti; Rousseau luuli heidän vaieten sivuuttavan toisensa. Kaikki kolme ovat sekä oikeassa että väärässä. Sillä juuri tällöin ilmenee yksilöiden synnynnäisen moraalisen taipumuksen mittaamaton erilaisuus."

Tämä tarkoittaa sitä että häntä askarrutti myös kysymys moraalisesta vaihtelusta. Paheellisuuksissakin oli aste-eroja. (Schopenhauer esimerkiksi piti kaikista katalimpana paheena vahingoniloa.) Ja sama koskee myös ihmisjoukkoja. Ja tässä mielessä hän moittii sekä ideologioita että kansanryhmiä.

Tässä häntä selitti muun muassa miksi moni hyvän uskonnon maa pitää sisällään niin paljon mätiä yksilöitä. Ja miksi huonojen uskontojen maissa on silti paljon hyviä ihmisiä.  "...mistä johtuu, että yksityiset kansakunnat säilyvät niin erinomaisina yksinomaan pahojen naapurien keskellä? Minusta näyttää kuin se selittyisi sillä, että kun moraaliset ominaisuudet periytyvät isältä, niin yllämainituissa tapauksissa sellainen eristynyt kansakunta on polveutunut samasta suvusta, siis versonut samasta esi-isästä..."

Schopenhaueria pidetäänkin asenteissaan esi-evolutionistisena. Tässä kohden hänen aiempaan lainattu näkökulmansa moraalin synnynnäisyydestä voidaan nähdä evoluutiopsykologian edeltäjiksi. Schopenhauer korostaakin että uskonto selittää ihmisten moraalisuutta melko vähän. Hän sen sijaan korosti sitä miten esimerkiksi heimojen asenne on peritty vanhemmilta. Schopenhauer korostaakin, että "tahtomista ei opita". Kulttuurilla on tässä mielessä enemmän epäsuora vaikutus moraalisuuteen. Voimme kulttuurilla hillitä tahtomista, emme määrätä sen suuntaa. "Luonne on siis kaikkea muuta kuin järjellisen valinnan ja harkinnan tulos, eikä älyllä ole toiminnassa muuta tekemistä kuin tarjota tahdolle motiiveja." Järkeily luo tekosyitä. Näitä järjen antamia argumentteja ei pidä sotkea siihen että halu olisi syntynyt sillä että olisi aluksi ollut nämä argumentit ja tästä olisi saatu haluttu lopputulos.

Schopenhauerin näkemystä voi tietenkin pitää myös rasistisena, roturealistisena, rotustereotypioivana. ; Schopenhauer kuvaakin sitä miten esimerkiksi ranskalaiset viisastuvat vanhetessaan. Ja miten hän halveksi brittejä. Schopenhauerin oppi kuitenkaan tuskin miellyttää "nykyajan rasisteja tai roturealisteja". Sillä nykyajan trendinä on se, että tämäntyylisillä selityksillä puututaan ennen kaikkea matalaan älykkyysosamäärään. Sen sijaan muodissa on että moraalisuus liitetään ideologiaan. Siksi esimerkiksi islamkritiikissä on monesti tarkoitus korostaa sitä miten huono ihmisryhmä muslimit ovat. Tässä annetaan uskonnolle valtaa jonka Schopenhauer siltä nimenomaan kieltää.

Tosin kun Schopenhauer dissaa brittejä, on siinä mukana sekamelska joka on politiikkaa ja uskontoakin. Uskonto saattoi siis pahentaa tilannetta.
1: Schopenhauer oli innostunut itämaisista vaikutuksista ja hän kirjoittaa tulikivenkatkuisesti siitä miten britit olivat julmia ja epäkohteliaita buddhalaisia ja hindulaisia kohtaan. Hän selitti miten kristilliset käännyttäjät ovat olleet käännytystoimissaan tehottomia ja korosti miten kristinuskoon kääntyneet hindut ovat olleet huonoja persoonia. Toisaalta hän tunnustaa että lähetystyöntekijät ovat tehneet arvokasta työtä tuomalla itämaista arvokasta uskontoa länsimaihin jossa se on tietenkin onnistunut käännyttämään ihmiskunnan miekkosista mainioimman, Arthur Schopenhauerin.
2: Toisaalta kun Schopenhauer puhuu brittiläisistä hän puhuu myös teologiasta. Hänestä brittiläinen kristinusko on kammottavaa egoismia. Yhtenä syynä on se, että Schopenhauerin maailmassa on tärkeää tiedostaa että yksilölähtöisyys ja vastuu kulkevat yhdessä. Moraalisen vapauden käsite on riippuvainen alkuperäisyyden käsitteestä; Jos on luoja joka lukkoonlyö ihmisen, ei tässä olisi vastuuta. "...teismiä ja moraalista vastuunalaisuutta ei voi yhdistää keskenään, koska juuri vastuunalaisuus palautuu aina painopisteeseensä, olennon alkuunpanijaan." ... "Vapaan olennon täytyy olla alkuperäinen. Jos tahtomme on vapaa, se on myös alkuolemus." Toisin sanoen ihmisyksilön olemus ei ole vapaa, mutta hän voi noudattaa vapaata tahtoa koska kahleet ovat hänen itsensä sisällä eivätkä ulkopuolella. Brittien itsekeskeinen kristillisyys onkin sitä että ihmisen ego uskoo Jumalaan vaikka tuonpuoleiskannattavuuden vuoksi ja heittää tämän vuoksi vapaan tahdon lahjan pois. Moraali tulee tällöin ulkoapäin, eikä ihminen ole vastuullinen vaan ikään kuin lapsenomainen. Ja lapsenomaista on sekin että katse pidetään kiinni haluttavassa palkinnossa.