Holokaustin kiistäminen, tai siihen liitoksissa oleva holokaustin merkityksen ja vakavuuden pienentäminen, on erikoinen pseudotiede. Se hakee usein epäilyttävyyttä vaikka viittaamalla siihen miten kaasutukseen käytettyjen tilojen ovet on kaavoitettu aukeamaan sisäänpäin, jolloin ovia ei voisi aukoa. Mutta paikan päällä saman rakennuksen ovet aukeavat ulospäin. Joka kertoo että ovet on modifioitu rakentamisen jälkeen. Tämä herättää kysymyksen "miksi". Ja vastauksen siihen on saanut jo revisionistilta yllä.
Mutta kenties tärkein ongelma on siinä että holokaustin kiistämiseen liittyy väestönlaskentapuoli. Se tiedetään että Saksa oli kykeneväinen pitämään kirjaa väestöstä. Myös puolijuutalaiset ja juutalaiset olivat rekistereissä. Saksalaiset tunnettiin järjestelmällisinä ja byrokraattisina. Tämä tarkoittaa sitä että ihmisistä on jäänyt "paperijälkiä". Yad Vashem -keskuksella on 4,5 miljoonan nimen lista uhreista. Toisin sanoen uhreja on yksilöity. Joukkosurma ja sotatila johtavat tietenkin siihen että kaikkia ei varmasti löydetä. Mutta jo tämä kertoo että luku on aivan minimillään tämä, ja todennäköisesti paljon suurempi.
Ja tästä syntyy seuraava "miksi" -kysymys. Revisionismin kohdalla tärkein kysymys on juuri siinä että jos juutalaisten joukkotuhontaa ei tapahtunut, niin miksi paperijäljet niin monista ihmisistä ovat kadonneet? Miksi revisionistit eivät etsi ja löydä näitä ihmisiä? Ja ennen kaikkea ; Miksi ihmeessä natsit lavastivat itsensä syyllisiksi keräämällä, kirjoittamalla, kokoamalla ja luomalla tämänlaisen paperijäljen?
Itse lakkaan uskomasta holokaustiin kun tällä nimilistalla olleiden henkilöiden kohtalo kartoitetaan ja heidät löydetään jostain muualta kuin keskitysleirien joukkohaudoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!