"Tapanilan Erä" on joutunut erityisen kritiikin kohteeksi. Yleensä mielenosoitusten kohteena ovat ilmiöt tai suuryritykset. Se on ensimmäinen tietämäni periaatteessa pieni yritys joka on saanut vastaansa mielenosoituksen. "Rajat kiinni!" -kansanliike on moittinut sitä muutoinkin hyvin ankaralla kritiikillä.
Pahastumisen syy on siinä, että turvapaikanhakijoille opetetaan karatea peräti kahden kurssin voimin ; Yhden miesten kurssin ja yhden naisten kurssin voimalla. Ja tästä asiasta on uutisoitu. (Uutisissa näkyy hauskasti miten miehiä opettaa karateka-nainen.) MV -lehtikin tarttui aiheeseen ja asenteena oli että näin "matut" opetetaan hakkaamaan.
Arman Alizad aukaisi päänsä asiasta tavalla joka on mielestäni oleellinen. Hän muistuttaa verevällä kielellä siitä että puoli vuotta/peruskurssi jostain itsepuolustuslajista ei tee mitään tappokonetta. Samoin virheenä on luulla että itsepuolustuslajit opettaisivat väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Muistutuksena on sekin että uskonto jää Dojon ulkopuolelle, ja treeneissä on pakko kunnioittaa. Itsepuolustuslajeissa kuri ja nöyryys kuuluvat asiaan.
En voisi olla enempää samaa mieltä. Jos itse olisin karateka olisin pahastunut "Rajat kiinni!" -liikkeen heitoista. En siksi että olisin maahanmuuttaja vaan sen vuoksi että olen karateka. Jos näkemys siitä mitä itsepuolustuslajin harrastaminen tekee ihmiselle on tuo mikä se näyttää olevan, on sisältö niin loukkaava että sitä ei voisi muuta kuin pahastua. Se, että "Rajat kiinni!" -tyypit voivat pitää mielenosoituksiaan ilman että "tappokoneet" tulevat ja hakkaavat heidät voittamattomilla taidoillaan viittaa jo itsessään siihen että itsepuolustuslajit eivät ole mitään machotappokoneaggressiivistelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!