torstai 4. helmikuuta 2016

Huumorin groteskiudesta


Groteski tarkoittaa sanakirjamääritelmissään vastenmielistä ja vääristynyttä. Mutta sellaisella tavalla jossa on koominen lisävivahde. Moni voisikin sanoa että se on irvokkuutta jossa on sympaattisia sävyjä. Eli hieman kuin miehen ja anopin suhde miinus sympaattiset sävyt.

Tämä ajatus auttaa jos pitää selittää Henri Bergsonin näkemystä huumorista. Hän esittää "Le Rire" (suomennettu "Nauru") teoksessaan että huumorissa nauretaan ennen kaikkea jäykkyydelle. Sille että joku toimii rationaalisesti ja järkähtämättä noudattaen periaatteita. Periaatteet voivat olla hahmolle tyypillisiä tai jotain sellaisia joita yhteiskunta määrittää soveliaaksi tavaksi toimia. Mutta tapahtumat ovat kontekstissa jossa tämä jäykkyys ei toimi. Poliittinen epäkorrektius on tätä kautta helposti komiikan ytimessä.

Mutta ei millä tahansa tavalla. Bergson kuvaa sitä miten voimme nauraa ihmisten heikkouksille. Ja toisaalta hän kertoo miten Molièren näytelmissä on sellaisiakin hauskoja hahmoja jotka ovat hyveellisiä stereotyyppisellä pömpöösillä ja joustamattomalla tavalla. Bergsonin mukaan emme kuitenkaan helposti naura aivan hirvittävän suurille heikkouksille. Heikkouksien olisi oltava kohtuu pieniä. Näin ollen on tärkeää korostaa että huumori ei ole välttämättä haukkumista ja herjaamista sanan täydessä mielessä. Kohteena ei ole eettisesti sävyttynyt hyvä ja paha, vaan niitä lähellä oleva mutta kuitenkin erilainen joustamattomuus.

Bergson katsoo myös sitä miten voimme nauraa kyttyräselille, tummaihoisille ihmisille ja muille vastaaville.  (Hän eli 1800-1900 -luvun vaihtumispuolella joten hän elää tässä hyvin erilaista aikaa.) Tämä on hyvin tärkeä mietittävä asia. Sillä Bergsonin ajatuksissa komiikka vaatii jonkinasteista tunteettomuutta. Ja tämä tekee siitä helposti jonkinlaista vallankäyttöä. ; Runous on hyvin lähellä komiikkaa sen vuoksi että runoilijalla on kaikki mitä komiikkaan tarvitaan. Hänen täytyy vain katkaista tunnesidoksia.

Bergson miettiikin rumuutta ja kauneutta ja niiden suhdetta huumoriin. Hän näkee että tosiasiassa huumori ei olekaan suoraan suhteessa rumaan ja kauniiseen, vaan koomisen vastapooliksi saadaan sensuellius. Joka on toki lähellä kauneutta mutta ei aivan sama asia.

Toisin sanoen voidaan nähdä että Bergsonin näkemys on että jos se on groteskia, se luultavasti on koomista.

1 kommentti:

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!