Huumorin groteskiudesta

Groteski tarkoittaa sanakirjamääritelmissään vastenmielistä ja vääristynyttä. Mutta sellaisella tavalla jossa on koominen lisävivahde. Moni voisikin sanoa että se on irvokkuutta jossa on sympaattisia sävyjä. Eli hieman kuin miehen ja anopin suhde miinus sympaattiset sävyt.

Tämä ajatus auttaa jos pitää selittää Henri Bergsonin näkemystä huumorista. Hän esittää "Le Rire" (suomennettu "Nauru") teoksessaan että huumorissa nauretaan ennen kaikkea jäykkyydelle. Sille että joku toimii rationaalisesti ja järkähtämättä noudattaen periaatteita. Periaatteet voivat olla hahmolle tyypillisiä tai jotain sellaisia joita yhteiskunta määrittää soveliaaksi tavaksi toimia. Mutta tapahtumat ovat kontekstissa jossa tämä jäykkyys ei toimi. Poliittinen epäkorrektius on tätä kautta helposti komiikan ytimessä.

Mutta ei millä tahansa tavalla. Bergson kuvaa sitä miten voimme nauraa ihmisten heikkouksille. Ja toisaalta hän kertoo miten Molièren näytelmissä on sellaisiakin hauskoja hahmoja jotka ovat hyveellisiä stereotyyppisellä pömpöösillä ja joustamattomalla tavalla. Bergsonin mukaan emme kuitenkaan helposti naura aivan hirvittävän suurille heikkouksille. Heikkouksien olisi oltava kohtuu pieniä. Näin ollen on tärkeää korostaa että huumori ei ole välttämättä haukkumista ja herjaamista sanan täydessä mielessä. Kohteena ei ole eettisesti sävyttynyt hyvä ja paha, vaan niitä lähellä oleva mutta kuitenkin erilainen joustamattomuus.

Bergson katsoo myös sitä miten voimme nauraa kyttyräselille, tummaihoisille ihmisille ja muille vastaaville.  (Hän eli 1800-1900 -luvun vaihtumispuolella joten hän elää tässä hyvin erilaista aikaa.) Tämä on hyvin tärkeä mietittävä asia. Sillä Bergsonin ajatuksissa komiikka vaatii jonkinasteista tunteettomuutta. Ja tämä tekee siitä helposti jonkinlaista vallankäyttöä. ; Runous on hyvin lähellä komiikkaa sen vuoksi että runoilijalla on kaikki mitä komiikkaan tarvitaan. Hänen täytyy vain katkaista tunnesidoksia.

Bergson miettiikin rumuutta ja kauneutta ja niiden suhdetta huumoriin. Hän näkee että tosiasiassa huumori ei olekaan suoraan suhteessa rumaan ja kauniiseen, vaan koomisen vastapooliksi saadaan sensuellius. Joka on toki lähellä kauneutta mutta ei aivan sama asia.

Toisin sanoen voidaan nähdä että Bergsonin näkemys on että jos se on groteskia, se luultavasti on koomista.