"The marquis de Carabas was not a good man, and he knew himself well enough to be perfectly certain that he was not a brave man. He had long since decided that the world, Above or Below, was a place that wished to be deceived, and, to this end, he had named himself from a lie in a fairy tale, and created himself - his clothes, his manner, his carriage - as a grand joke."
(Neil Gaiman, "Neverwhere")
Minulla on hyvin tiukka moraalinormisto. Tämä on johtanut erikoisiin palvelusten ja vastapalvelusten kehään. Jossa on paljon kunniavelkoja. Tässä mielessä muistutan jossain määrin Neil Gaimanin "Neverwhere" -kirjassa ollutta Carabasin markiisia. Hänkin teki palveluksia muille ja kuittasi kunniavelkoja aina kun se hänelle itselleen sopi. Palveluksen ottava saattaa törmätä palvelukseensa 20 vuoden kuluttua. Ja hänen on se tehtävä.
Minullakin on muutamia ihmisiä joille minulla on tämäntyylinen kunniavelka ikään kuin kykkimässä. Niitä ei ole paljoa. Mutta ne ovat hyvin suuria palveluksia. Mikä tarkoittaa sitä että olen valmis melkoisen dramaattisiinkin tekoihin. Tällä kertaa yksi niistä kuittautui. Kyseessä ei ole mitään laitonta, mutta sitäkin erikoisempaa. Tämän vuoksi blogiin saattaa mahdollisesti/todennäköisesti tulla päivityskatkos. Käsky kävi.
"-"Well, she didn't say anything about money. She just said she was going to have to owe you a favor."
The eyes flashed. "Exactly what kind of favor?"
-"A really big one," said Richard. "She said she was going to have to owe you a really big favor."
De Carabas grinned to himself, a hungry panther sighting a lost peasant child. Then he turned on Richard. "And you left her alone?" he asked."
(Neil Gaiman, "Neverwhere")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!