"Kirkko Suomessa" ilmoitti uuden vuoden kunniaksi, että "Presidentti Sauli Niinistö kertoi tänään uudenvuodenpuheessa miten hän iloitsee vapaaehtoistyöstä sekä siitä, miten halu auttaa lähimmäisiä on lisääntynyt kaikkien Suomen vaikeuksien edessä.
Samoin kuin presidentti toivotti Jumalan siunausta, myös Suomen ev.-lut. kirkko kaikkine seurakuntineen haluaa toivottaa presidentti Niinistölle ja kaikille ihmisille Jumalan siunausta vuoteen 2016!"
Lisäksi tähän oli liitetty hyvin suuri kuva jossa tämä siunaus -sana oli korostetusti näkyvissä. Tässä on mielenkiintoisia sävyjä. Mieleen tulee hieman USA jossa "Merry Christmas" on muuttunut valtapeliksi. Jossa korostuu se, että kristittyjä loukkaa se, että heille ei sanota "Merry Christmas" vaan vaikka "Seasons Creetings". Se, mitä tässä sanoo on sielläkin osa "vallan narratiivia". On toki ymmärrettävää että Kirkko siunaa. Mutta presidentin maininta ja muu sävytys on sellainen että selvästi tästä toivotuksesta oli otettu kaikki mahdollinen irti.
Siunauksien kohdalla voi sanoa että siinä ei ole mitään pahaa, muta problemaattista se voi olla. Tämä aihe herätti tosin pääosan keskustelusta muutama vuosi sitten, ja sen jälkeen jokainen on toiminut entiseen tapaansa aivan kuin keskustelua ei olisi edes käyty. (Mikä tosin koskee käytännössä kaikkea ns. "arvokeskustelua" mitä on käyty. Luultavasti koskaan.)
Sain myös itse kirkkoherra Martti Muukkoselta toivotuksen "Siunattua uutta vuotta sinullekin. Miten ikinä sen ymmärrätkään." Lauseen voisi toki lähteä purkamaan kuin se olisi avoin kehoitus. "Siunaus" tarkoittaa minun mielessäni lähinnä "taikauskoista mutta tehotonta toiveajattelua jolla uskotaan vaikutettavan ennen kaikkea tapahtumien todennäköisyyteen niin että miellyttäviä asioita tapahtuu enemmän." Tämä on siitä hyvä toivotus että se ainakin toteutuu. Toisaalta tämä johtaa myös siihen, että toivotukselle yleisesti ajateltu sävytys tavallaan murtuu. Jäljelle ei enää jääkään toivotusta vaan korkeintaan tieto siitä että sanojalle tämä siunaus tarkoittaa jotain muuta ja että sanojalla on ollut jonkinlainen hyvä tahto. ; Toki vastasin toivotukseen vastaavalla tyylillä. "En tiedä miten tulkitset jumalattoman hyvän vuoden, mutta olkoon sellainen." En tiedä onko se passiivisaggressiivista ja ideologisella painolastilla ladattua kivittämistä, mutta ainakin siinä oli minun positiivinen intentio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!