Internetin kommentoinnin maailmasta löytyi jaottelu jossa katsotaan islamilaisen kulttuurin ja kristillisen kulttuurin eroja.
"Rauhan"uskontoon liittyy mielestäni olennaisesti se, että kaikki pyritään estämään fyysisesti. Naisten alapäät ommellaan umpeen, jottei penetraatiota pääse tapahtumaan. Varkaalta katkaistaan käsi/kädet, jottei tämä pääse varastamaan. Naiset peitetään kaavulla, jottei heidän strategisia paikkojaan voi tuijottaa.
Kristinusko sen sijaan keskittyy oman itsensä ja oman mielen muokkaamiseen. Alapään ompelu on kristinuskossa turhaa, koska seksiä tapahtuu vain avioliitossa. Varas tuomitaan rikoksestaan, muttei menetä käsiään, koska se hankaloittaisi hänen tilannettaan vielä enemmän. Naisten ei tarvitse peittää itseään, koska kristityt miehet osaavat pitää katseensa ja mielensä kurissa. Tietenkään kaikki eivät pysty pitämään mieltään ja ruumistaan kurissa, jolloin ongelmia ilmenee.
Johtopäätökset: "Rauhan"uskonto on pääosin fyysinen, ei henkinen."
Tietyssä määrin ajatuksessa on selvästi jotain. Ongelmallinen islam on fyysistä väkivaltaa ja ongelmallinen kristinusko henkistä. Toisaalta asiasta on jännittävä poikkeus. Suomessa kristittyjen että feministien ja muiden parista nimittäin kuullaan fyysistä ehkäisystrategiaa kannattavaa asiaa yhdessä asiassa. Aiheena ovat "raiskaajien munat". Ei siihen voi oikein tehdä muuta kuin lainata toista kommenttia. Kas siinä on mietittävää.
"Kriminaalipoliittiset talibanit. Mikä vuosi nyt on? Ihmiset ehdottavat ihan tosissaan pakollista (kirurgistakin) kastraatiota. Joka kerta kun joku iljettävä ääliö tekee jotain kammottavaa, nousee ihmisistä esiin latenttifasistien joukko, jotka haluavat palauttaa kriminaalipolitiikan kivikaudelle. Silpominen rangaistuksena oikeusvaltiossa? Te olette saatanan mielisairaita, nyrsikää kiveksenne ja munasarjanne pois, ettette voi kasvattaa lisää tuollaisia helvetin sharia-luolaihmisiä."
Kirjoittaja lainaa koska ei shokiltaan kykene omintakeiseen luovaan kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!