Tuhatvuotinen miekkakäsi ja katkarapuja!

Historiantutkimuksen ongelmana on se, että joskus on vaikeaa erottaa ennakkonäkemyksiä lopputuloksesta. Tuntemani väkivalta -arkeologi kertoi, miten hänen työhistoriansa aikana - siis käytännössä yhden sukupolven aikana - työmenetelmissä on tapahtunut isoja muutoksia.

Kyllähän se on niin, että
sukupuoli tunnistetaan
luotettavimmin teräksestä.

Esimerkiksi ennen kun haudasta löydettiin miekka, vainaja tulkittiin automaattisesti mieheksi. Nykyään pitää katsoa myös luurankoa. Sillä biologinen sukupuoli näkyy luustossa. Ja tiedetään useitakin tapauksia joissa miekan kanssa haudattu onkin ollut nainen. YLE uutisoi tähän liittyen tapauksesta jossa aseiden kanssa haudattu onkin paljastunut naiseksi. "Historiasta kiinnostuneet riemastuivat viime vuoden lopulla uutisesta, jonka mukaan Italiasta joitakin vuosia aiemmin löytynyt hauta oli erittäin poikkeuksellinen pala kadonneen etruskikansan vähän tunnettuun tarinaan. Keihäineen haudatun vainajan oli täytynyt olla hallitsija, prinssi, päättelivät haudan tutkijat. Vielä mielenkiintoisemmaksi uutinen muuttui, kun vainaja osoittautuikin naiseksi. Samalla uusi käänne toi ilmi sen, miten tämän päivän olettamukset ohjaavat menneisyyden tutkimusta. Italian kaivausten johtajan haluttomuus myöntää naisen mahtiasema kertoo myös siitä, miten vaikeaa tutkijan voi olla päästää irti omista asenteistaan."

Voidaankin sanoa, että anatomia ja evidenssi ei valehtele. Se, että tutkijalla on sovinistinen näkemys tai näkemys jossa sukupuoli on "enemmän kuin tilastollinen ilmiö", jossa on ikään kuin luonnolliset roolit joita kulttuurit ovat lajinmukaisesti noudattaneet aina, johtaa siihen että oman kulttuurin sukupuolinäkemys luokittelee menneisyyttä tavalla joka ei vastaa menneisyyden ihmisten harrastamia luokituksia.

Tämänlaisia ennakkoluuloja vastaan toimii vain tarkkuus. Se, että uskoo että miekkamies on aina miekkamies, on itsessään teoria jota voi testata katsomalla vainajan sukupuolta. Teoriassa aineisto voisi tukea sitä että sukupuolirooli olisi ollut pysyvä. Nyt se ei vain tee sitä ja se on ikään kuin pakko hylätä.

Jotain ennakkoluuloja aineistot voivat tietysti myös tukea. Vanha sanonta "joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu" voidaan nähdä tuetuksi kun otetaan esille vaikka Janakkalan tuhat vuotta sitten elänyt miekkamies jonka haudassa oli poikkeuksellisesti kaksi miekkaa ; On todennäköistä, että hän kuoli väkivaltaisesti. Hänestä on löydetty myös merkkejä vanhoista, jo parantuneista, vammoista, esimerkiksi kallovammasta. "Vainajalla on takaraivossa pieni viilto, joka on voinut syntyä jostain teräesineestä, mutta kallo on kasvanut umpeen myöhemmin. Korvan takana on pyöreä reikä, joka näyttäisi siltä, että se on piikkimmäisen esineen aiheuttama." Ja ainakin hän oli mies. "Kallossa on voimakkaat silmäkulmat eli miehestä on tosiaan kyse."