keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Pieni ajatus ; Tulevaisuus ja toivo

Jos ihmiskunnan suurimpia ongelmia mitattaisiin seurausten vakavuuden kautta, olisi hyvin korkealla sijalla se epäsuhta sen välillä miten usein ihmisillä on oikeuden suu ja kädet ja miten harvoin heillä on oikeuden silmät ja korvat.

Vaikka maisemat
olisivat kauniita
räpyttelisin käsiäni
jotta en tulisi
osaksi sitä.
Kenties syynä epäsuhtaan on optimismi. Korkealentoisesti ajatellen optimismi on kaunis asia josta seuraa paljon typerehtimistä ja ikävyyksiä ; Epärealistinen yltiöoptimismi vaivaa ihmisiä, jopa kaltaistani negatiivista ja läpikyynistynyttä vänkyrää. Jos joku, sanotaan nyt vaikka heittäisi minut lentokoneen ikkunasta, niin en stoalaisesti pysähtyisi katsomaan maisemia. Sen sijaan yrittäisin räpyttää käsiä. Turhaa se tietysti olisi. Mutta vahvassa on ihmisen optimismi ja räpyttelisin vaikka tietäisin sen olevan turhaa.

Siksi ihminen voi kannustua. Esimerkiksi jos menneisyydessä tapahtuu ikäviä asioita, voi mieleen tulla se, että ei eläisi menneisyydessä vaan eläisi spontaanisti nykyhetkessä ja kohdistaisi katseensa kohti tulevaisuutta. Ja siellä olevaa kostoa, jota suunnittelee siinä spontaanissa nykyhetkessä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!