"Forrest Gump" -elokuvassa Tom Hanksin esittämä retardi keskustelee aluksi puistonpenkillä bussia odotellessa. On hyvä kiinnittää huomiota siihen keiden kanssa Forrest juttelee. Sillä tuntuu että tällä on hyvinkin suuri vaikutus siihen mitä hän kertoo.
Esimerkiksi sairaanhoitajalle jutellessaan hän aloittaa siitä että kengät näyttävät mukavilta. Hän puhuu juoksemisesta. Mutta ei jostain syystä mene aikaan jolloin hän juoksi USA:n läpi puolelta toiselle useita kertoja. Sen sijaan hän puhuu jalkatuista. Samoin sotajutut puhutaan vanhalle miehelle, joka vaikuttaa olevan sen ikäinen että hän olisi voinut olla mukana maailmansodissa.
Muutenkin tarinassa näyttää olevan niin, että vaikka tarina kerrotaan lineaarisesti alusta loppuun, niin se jotenkin nivoutuu siten että se sopii niihin ihmisiin joiden kanssa Forrest juttelee. Lisäksi ympäristön tapahtumat, kuten ohilentävät linnut, näkyvät myös siinä tarinassa.
Tämä kuvaa omalla tavallaan muistin toimintaa. Ihmiset muistavat yksityiskohdista ja tämä voi värittää lopputulosta paljonkin. Mutta toisaalta kun koko elokuva läpikäydään yhden miehen omaelämänkerrallisen tarinan kautta, on hyvin vaikeaa nähdä mikä siitä on itse asiassa totta.
Gumpilla on yksi suuri missio, Jenny. Ja muun ajan hän nivoutuu historiaan ja hetkiin jotka ovat jotenkin ikonisia. Jostain syystä Forrest ei kuitenkaan näy tässä ikonisessa kuvastossa. Ja oikeastaan jos asiaa tarkastellaan, niin elokuvan loppuosa joka ei enää tapahdu tarianssa validoi varsin vähän yksityiskohtia. Jennyn olemassaolo ei tee tarinoista muuta kuin ison talltalen.
Kenties Forrest Gump onkin, paitsi retardi, myös tarinansepittäjä. Mielestäni tämä tulkinta ainakin tekisi elokuvasta paremman. Tarina ajalehtisi silloin kuten Forrest - tai tuulessa pyörivä sulka jonka symboliikka elokuvassa jätetään kovin auki. (Lopusta ei esimerkiksi löydy hanhia tai mitään joka aukaisisi tämän symboliikan.) Ja vaikka tarina olisi mielivaltainen, niin kenties tällä ei olisi väliä. Sillä loppujen lopuksi se, mikä olisi tärkeää on se että se tarina olisi hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!