Joulun nimeäminen "Happy holidayksi" on muodostunut modernin ajan perinteeksi. Tämä ensimmäisen maailman ongelma huolestuttaa monia kristittyjä. Esimerkiksi Sarah Palin otti kantaa "war on christmasiin" omalla tavallaan. Hän rinnasti "Happy holidayn" suoraan abortinkannattamiseen. "Palin is alarmed by the “angry atheists” who don’t like the fact that front yards are decorated with “a plastic Jewish family” and are trying to “to abort Christ from Christmas.”"
Joillekin kristitylle joulu ilman "Merry Christmasia" vertautuu lapsensurmaan. Tämä on tavallaan ymmärrettävää, sillä heille Jeesus on ollut todella olemassa. Ja joulu ilman Jeesustelua on tyhjä ja vertautuu siihen kuin jos Jeesusta ei olisi koskaan syntynyt. Ja olemassaolevan synnytyksen säätely on tietysti tämän jälkeen vain loogisen kärrynpyöränheittelyn päässä siitä että ateistit ovat oikeasti abortoimassa Jeesusta.
Suomessa tilanne ei tietysti ole yhtä paha, koska joulu ei pidä sisällään kielivitsinä juhlan nimeen ujutettua Jeesus -sanaleikkiä. (Sen sijaan se pitää viittauksen esihistoriaan ja pakanauskontoihin, jotka ovat meidän kulttuuripiirissämme joulun alkuperäinen merkitys, jossa kristillinen lisä on maahanmuuttajien tuomaa kulttuuria jossa ei ole kunnioitettu sitä periaatetta jonka maksiimeissa maassa eletään maan tavalla tai muutetaan maasta pois.) Silti täälläkin maallistumista pidetään ongelmana. Kaikkien pitäisi ymmärtää joulun kaunis tarina. (Se Beetlehemin lapsenmurha on kyllä niin ihana, että laukean miltei housuuni joka kerta.)
Tässä tilanteessa kristittyjen mieleen ei juolahda, että tosiasiassa he itse soveltavat täsmälleen samantyylistä argumentointia joka ateisteissa heitä raivostuttaa. Tämä koskee nimittäin rukoilua. Kun kristitty rukoilee ateistin puolesta tai toivottaa juhlapuheen päätteeksi Jumalan siunausta, pitäisi eiuskovaisen ihmisen kohteliaasti ymmärtää että kristitty ns. toivoo hyvää. Vastaavaa kohteliausuusmallia ei tapahdu "Happy holidaysin" kohdalla. Sillä tässä vaiheessa paljastuu että hyvä intentio ei ole se ydinasia, vaan juurikin se, että Jumalan tunku puheisiin nähdään jonain oleellisesti erilaisena asiana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!