sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Tie on suljettu - sillä kulkevat kuolleet


Hautaaminen nähdään tavallisesti (a) hengellisenä toimintana ja (b) käytännöllisenä sanitointijärjestelmänä. Se on ehdottomasti molempia. Mutta asiaan liittyy myös valta. Tarkalleen ottaen valta on alueen hallinnassa. ; Tämä näkyy elokuvissa. Ei ole tavatonta, että intiaanien hautausmaa on tabu, paikka jonne vieraskaan heimo ei yletä. Haudattuja tulee kunnioittaa ja tähän liittyy myös maan käyttö.

Eurooppalaisessa kulttuurissa Irlanti on kenties vahviten hautaamisvallankäytön ytimessä. Irlantilaiset paikat joissa on "ferta" tai "fert" -pääte - kuten sellaiset paikat kuin Clonfert tai Ardfert - ovat nimiltään vanhaa perua. Ferta on ollut hautauspaikka. Ja sitä on käytetty rajojen merkitsemiseen. Heimon esi-isät on liitetty maan historiaan ja maan omistukseen. Arkeologit ovatkin huomanneet, että Irlannissa hautausmaat eivät ole vain sivussa keskuksista - joka on sinällään fiksu paikka hautausmaalle - vaan ne on asetettu erityisille paikoille. Mäillä, joenylitysalueille ja tärkeille raja-alueille. Haudoissa olevat esi-isät ovat maamerkeillä ja ovat ikään kuin antaneet hengellisen hallinnan topografiaan. Irlantilaisten tarinoissa kuvataan miten pyhät miehet ilmentävät mahtiaan siten, että heillä on kyky ylittää fertoja ja muinaisia hautoja ja liikkua miten mielivät.

Hautaamisessa on tietysti muissakin kulttuureissa hautaaminen ei ole vain kulttuurisen identiteetin indikaattori. Kysymys on myös auktoriteetista alueeseen ja jopa siinä asuviin ihmisiin. ; Tässä mielessä voidaan ymmärtää miksi ateistit vaativat samanaikaisesti omia hautausalueitaan, että ovat pahastuneita jos muinoin heidän aatetovereitaan ei ole suostuttu hautaamaan yhteiselle maalle. Samoin voidaan ymmärtää miten kirkossa samanaikaisesti nuristaan hautaamisen kalleudesta samalla kun hautaamispalveluiden siirto sekulaareille tahoille pois kirkolta nähdään vastenmielisenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!