sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Ken tuulta kylvää

Sanonta "Ken leikkiin ryhtyy se leikin kestäkööt ja ken tuulta kylvää, hän myrskyä niittää." kuvastaa koston ja henkeä. Ja se tekee sen hyvin erikoisella tavalla. Sillä kyseessä ei ole samalla mitalla antamisesta, vaan ns. ylikompensaatiosta. Toisaalta lausunto on siitä erikoinen että sen alkuperäinen lähde, "Raamattu", kuvaa sen nimenomaan toistorakenteena. "Hoosea 8:7" sanoo "He kylvävät tuulta, niittävät myrskyä. Maasta ei nouse versoja, kylvöstä ei kypsy viljaa. Jos maa jotain tuottaakin, vieraat syövät kaiken suihinsa." Tässä viljattomuus on toistettu, eikä korosteta että myrsky on enemmän kuin vain tuuli. Toisin sanoen Raamatusta napattu alluusio on uudelleenkontekstoitunut tavalla joka on alkuperäislähteelle vieras.

 Kuitenkin ylikompensaation ajatus on ihmiskunnalle oleellinen. Monesti ajatellaan että rangaistuksen tulisi vastata rikosta. Toisaalta rangaistus on myös pelote. Ja toisaalta rikoksen tielle ryhtymistä on arvioitava myös panos-hyötysuhteenkin näkökulmasta, eli ihan siltä kannalta kannattaako rikosta tehdä, mikä on sen voiton odotusarvo.

"Jenkkinäkemys"oikeudenmukaisuuden
toteutumisesta omantunnon vaatimalla tavalla.
Matt Ridleyn "Jalouden alkuperä" kuvastakin asiaa erikoiselta kantilta. Ihmiset ovat todella altruistisia. Itse asiassa niin altruistisia että normaali kompensaatiopohjainen ratkaisu ei ole riittävä. Ihmisillä onkin taipumus ylikompensointiin. Rikoksentekeminen halutaan tehdä erittäin eikannattavaksi. Ja ihmiset ovat panostaneet tähän niin vahvasti, että rangaistukset ovat helposti ylikompensointeja joissa uhri on valmis kustantamaan itse lisää tappioita jo saatujen päälle jotta saisi kovemman rangaistuksen tekijälle. ; Näin vaikka rikoksesta ei aina jää kiinni, riski on suurempi kuin tekoon ryhtyminen.
klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!