Kristinuskon paratiisikertomus on samanaikaisesti nostalginen kertomus menneisyydestä. Että lupaus siitä että tämä palaa tulevaisuudessa. Tämänlaiset tarinat ovat yleisiä muutoinkin. "Kalevalassa" Väinämöinen seikkailee maagisessa maailmassa, lopussa hän poistuu ja lupaa palata. Näin tekee myös Kuningas Arthur, Terminator - sekä tietysti supersuosittu suurenmoinen pelastuszombie Jeesus Kristus.
Jokin tämänlaisissa palaamistarinoissa viehättää erityisen voimakkaasti kaikensortin pseudotieteilijöitä. Esimerkiksi New Agessa on enemmän sääntö kuin poikkeus vetää jollain tavalla perinteisiin vetoamalla viittaus muinaiseen viisauteen ja aikaan joka oli jotenkin henkisempi ja elämänlaadultaan parempi kuin nykyään. Näiden unohdettujen muinaisten viisauksien uskotaan palaavan. Ja tietysti biodynaamisten homeopaatti-kvanttimystikkojen lauma tai muu vastaava laitetaan tämän tapahtuman keskiöön. Sitä ollaan osana palaamista, tarinassa sankareita - tai vähintään sankarin sidekickejä.
Sama tarina on tietysti myös kreationismissa ja Intelligent Designissä. He kuvaavat aikaa jolloin kristinusko oli tieteenteon ytimessä, ja että tästä on harhauduttu "vääriin uskontoihin". Mutta nyt sitä ollaan elämässä mielenkiintoisia aikoja, jona vanhat paradigmat tuppaavat takaisin. Näin syntyy "Return of the Paley" ja vanhat kulta-ajat tulevat takaisin. (Vaikka he omien sanojensa mukaan haistavatkin herkästi kaikenlaisia ideologisia narraatioita, tämä tarina on jotain jota Intelligent Designläiset eivät analyyseissään löydä, jostain syystä.)
Useimmat skientistit ja tieteenfilosofitkin taas katsovat tieteen olevan kumulatiivista. Tällöin esimerkiksi flogistoniin ei käytännössä ole oikein palaamista. Se kun on jo kumottu ja hedelmättömäksi osoittautunut, kokeilujen jälkeen heikoksi punnittu. He korostavat sitä että "paluuta ei ole" ja että esiin on nostettava uusia hypoteeseja jotka kenties täsmentävät hommia entisestään tai sitten nekin heitetään historian romukoppaan. Heille ei ole luvassa paradigmojen ylösnousemusta. Heille pseudotietelijät ovat vaan ainoastaan kuopattujen epäonnistuneiden ajatusten neckromansereita joiden luomukset sitten laahustavat ympäriinsä vain karusti ja kaukaa katsoen hyviltä ideoilta näyttäen - ja mitä ilmeisemmin aivoja jahdaten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!