Emojen puolustusinto on valtaisaa. Ruokkiminen on tehtävä huolellisesti, sillä kalat eivät ole kuulleet sanonnasta joka kertoo siitä kannattaako purra sitä kättä joka ruokkii. Ruokkija koetaan viholliseksi ja kirjoahvenista on oikein ja kohtuullista hyökätä täyslaidallisella. Tapaa voi kuvata vain kahdella sanalla ; "Typerää" ja "rohkeaa".
Teon rohkeus on mielenkiintoinen, koska minäkin olen lähes kaksimetrinen ja kalat ovat kuitenkin kooltaan varsin pieniä. Teon typeryys on mielenkiintoinen, koska siihen samaan lasiin on tömähdetty juuri pari sekuntia aikaisemmin. Päättäväisyydessä on kaiken kaikkiaan jotain hyvin herttaista ja sympaattista.
Kun ihmisetkin toimivat tällä tavalla, sen katsotaan kuvaavan rakkauden voimaa. Ja kaloja katsellessa on vaikeaa olla katsomatta asiaa ilman antropomorfismin asioita vääristävää tulkintakenttää.
On kuitenkin ihan hauskaa katsoa miten kirjoahvenenpoikaset ovat kasvaneet. Ne ovat edelleen hyvin pieniä, mutta niistä saa kuvia kunhan laittaa kameran säädöt tarkasti oikein, on kärsivällinen, ottaa monta kuvaa ja valikoi kuvista ne yksityiskohdat joissa tarkkuusalueella on todella kalayksilö tai toinen. Ja näistä kuvista on jo selvää että kyseessä ei ole mikään kieroutunut perverssi vitsi jossa esille on laitettu mikroskooppikuvaa spermasta ja jolle kuvaaja kerää sympatiaa. Silmät ja muut näkyvät jo paljaalle silmälle. Aikuiset kirjoahvenet ovat tietysti suuria, joten niiden puolustusintoa voi katsoa myös videokuvana:Video näyttää komeat varoitusvärit. Kalojen pää näyttää kirkkaan viirulliselta. Jos akvaariota katsoo salassa ilman että kalat huomaavat läsnäolosi, ne ovat päältään vaatimattomamman näköisiä. On hauskaa ajatella asiaa siten että kalat ovat hyvin samanlaisia kuin joidenkin pelien viholliset, jotka saavat turbovaihteen päälle ja tämä näkyy siten että ne muuttuvat kirkkaanvärisiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!