Kysymys ei sentään ole ihmisvauvoista, vaan kirjoahvenista. Kun muutimme keravalle, vanhat akvaariot olivat tyhjillään. Sitten päätin hommata niihin uusia kaloja. Päätin hommata kirjoahvenia, halpoja, sitkeitä ja luonteeltaan mukavia. Kirjoahvenet ovat tuottaneet kuitenkin aika paljon riesaa. Ne esimerkiksi söivät kaikki rapuni ja mellastelivat kaikki paikat uuteen uskoon. Ne myös tonkivat hiedan kekoihin, kasoihin ja kuoppiin. Tänään oli kuitenkin paljastunut tämän kaiken oudon toiminnan seuraus.
Normaalisti piilottelevat ja luonteeltaan jopa arat ahvenet olivat aggressiivisesti hyökkäilemässä kohti ruokkijaa ja katsojaa. Syynä oli se, että paikat ovat täynnä pikkuruisia kalanpoikasia. Hamiltonin sääntö tuntee paikkansa. Nämä vanhemmat ovat valmiita kuolemaan poikastensa puolesta - itse asiassa moninkertaisesti. Akvaarionpitäjän kannalta tämä kertoo siitä että kalat ovat viihtyneet. Hoito on kantanut tulosta.
En sitten tiedä onko tämä muistutus siitä että jos Jumala on olemassa, niin hän ei hoida ihmisiä yhtä hyvin kuin minä näitä kaloja?Kalanpoikaset ovat valitettavasti todella pieniä. Kuvassa näkyy kuitenkin harmahtavaa möhmänoloista, joka ei koostu liasta, vaan pikkuruisista uiskentelevista kalanpoikasista. Valitettavasti ne ovat nopealiikkeisiä ja kooltaan kamerani tarkkuusalueelle liian pikkiriikkisiä. Mutta jotain yksityiskohtia niistäkin kuitenkin näkee. Jopa yksilöitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!