Kaupassakäyminen vaatii paljon luottamusta. Se ei kuitenkaan ole sokeaa luottamusta. Tämä tulee melko selkeästi esiin, jos vertaa marketissa vierailua katukauppaan. Kaupassa on luottamustekijöitä jo sen takia että se on auki tiettyinä aikoina ja samassa paikassa. Myös kaupan omistusoikeus myymäänsä tavaraan on periaatteessa selvitettävissä, mikä tuo avoimuutta kaupankäyntiin silloinkin kun asiaa ei "varmisteta oikeasti".
Lisäksi prosessissa on reklamaatioketju, jossa voi periaatteessa saada rahansa takaisin.
Yleensä ottaen onkin hyvä varoa sertifioimattomia katukaupustelijoita. He eivät välttämättä myy sitä mitä omistavat. Ja he voivat myydä omistamaansa asiaa jonain muuna mitä se on.
Uskonnon kanssa tämä asia tietysti korostuu. Uskonto odottaa aina maksun, esimerkiksi aikaa, käännytystyötä, rukouksiin panostamista ja muuta vastaavaa. Kuitenkin niillä on kauppaehto jossa maksu vaaditaan nyt ja jutun saa "sitten joskus". Mitään takeita ei anneta - Vaikka rukouksen kerrotaan voivan parantaa syövän, ei syövän paranemista luvata tavalla josas paranematta jääminen olisi reklamaation paikka.
Muutenkin tuotetta tarjoavat ihmiset, joilla ei selvästi ole valtuuksia. Yksikään tietämäni julistajaihminen ei voi määrätä kuolleiden sielujen kohtalosta. He kuitenkin lupaavat asioita, joihin heillä itsellään ei ole valtaa.
Tämänlaisessa epäselvässä tapauksessa ostan tuotteen suoraan valmistajalta. Tavalla jossa on reklamaatio -oikeus. Jos Jumalaa ei olekaan olemassa, vaadin jokaisen uskontoon käyttämäni sekunnin takaisin. Tämä on reilua, avointa ja perustuu varmuuteen siitä että luvatut asiat ovat todellakin totta. Jos esittämäni diili ei kelpaa, niin painukaa hemmettiin, katukauppiaat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!