"Kättely vakiintui Länsi-Euroopassa tavalliseksi tervehtimistavaksi 1800 -luvulla. Kun ihmiset kohtaavat, heidän on tapana kätellä osoittaakseen, että heidän oikeassa kädessään ei ole nuijaa tai pitkää miekkaa, jolla he aikoisivat katkaista neuvottelukumppaniensa kaulan. ..."(Pasi Heikura, "Samoilla linjoilla" ; "Heti kättelyssä")
Ihmiselämä on siitä erikoista, että usein asia nousee esiin vain yhteyksissä kun ilmiö on kyseenalaista. Näin esimerkiksi avioliiton kohdalla. Avioerotilastot näyttävät karuja lukemia, mutta silti avioliittoon mennään luottamushenkisyyttä korostaen. On mielenkiintoista miettiä kaikkia eronneita pareja, ja pohtia että ovatko nämä kaikki ihmiset olleet yltiöoptimistisia ja irrationaalisia. Vai ovatko he tienneet ongelmasta, ja juuri sen vuoksi korostaneet luottamuksen merkitystä ; Luottamusta nostetaan esiin harvoin niissä asioissa joissa riskejä ei juurikaan ole. Luottamuksen arvo tietysti näkyy eniten siellä missä asiassa on vaihtoehtoja.
Ritarikuvastossa tämä näkyy tietysti siinä että miekka on tuhoase. Siksi ritarillisuudessa tuhovoimaa kompensoidaan korostuneella etiikkanäkemyksellä. Juuri siksi että miekka tekee epämoraalisen toiminnan potentiaalisemmaksi. Ritarieetoksen takana ei siis ole se, että ritarit olisivat olleet poikkeuksellisen hyveellisiä, vaan enemmänkin se, että he olivat potentiaalisesti erityisen pahoja.
Etiketti sisältääkin tämän vuoksi rajotteita ja temppuja, jotka ovat muutakin kuin pelkkää kaunistelua ja teeskentelyä. Mukana on käytännöllisiä luottamuksen osoittamiskeinoja. (Kenties nykyään tarpeettomiksi keinotekoisuuksiksi muotoutuneita koska ajat ovat muuttuneet.) Luottamus perustuu tällöin pakotettuun epätoivotun tilanteen tekemisen vaikeuttamiseen.
"... Kun asioita alkaa tapahtumaan heti kättelyssä, kyse on vauhdikkaasta toiminnasta koska edes kuulumisia ei ole ehditty vaihtaa. Etelä-Euroopassa asiat harvoin tapahtuvat heti kättelyssä, koska siellä poskisuudelmat ovat tavallisin tapa osoittaa että kädessä ei ole miekkaa."
(Pasi Heikura, "Samoilla linjoilla" ; "Heti kättelyssä")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!