Tiedettä kuvataan melko usein siten, että se on joko teknologiaan sidottua, tai sitten puhtaasti pelkkiä matemaattisia kaavoja, tai sitten näiden yhdistelmää. Joskus esiintyy jopa tiedekritiikkiä, jossa tiede esitetään näiden kahden välissä pallottelevana tahona.
Tieteen teknologiakritiikissä hypoteesinmuodostus, sovellus ja muu vastaava nousevat usein yleiseen osaan ; Tästä hyvänä esimerkkinä on optiikan kehittäminen. Vanhan laajakulmakaukoputken kokoomataiton korjaamiseksi rakennettiin linssi. Tekijä esitti että hänellä ei ollut mitään konkreettista selitystä toiminnalle, hänellä oli vain aavistus siitä miten se toimii. Kuitenkin tässä muodossa linssi olisi jäänyt uniikkikappaleeksi, jolloin se olisi latistunut käsityötaidon näytteeksi. Näin ollen hypoteesinmuodostuksen esoteerisuudesta huolimatta kaivataan lisää jotain muuta.
Rationaalisuuden kritiikissä taas moititaan usein tieteentekijöitä "laiskuudesta". Tästä helppona esimerkkinä on se, miten joskus tehtiin matemaattinen laskelma jonka mukaan kimalainen ei pysty lentämään. Laskelmaa ei osoitettu vääräksi matemaattisesti, vaan se ohitettiin. Syynä on se, että tieteessä rationaalisuus ei ole kovinkaan olennaista, vaan tosiasiat. Jos joku tuottaa rationaalisen laskelman, sen arvo sellaisenaan ei ole kovinkaan tärkeä. Jokainen lentävä kimalainen kumoaa laskelman. Emme ehkä tiedä miksi laskelma on väärä, mutta totaalisen varmasti tiedämme että siinä on radikaali virhe. Se laskelma, joka näytti miten kimalainen lentää onkin sitten paljon kiinnostavampi.
Näin voidaankin karkeasti sanoa että tieteenteko keskittyy ensi sijassa "tyvestä puuhun" -malliksi. Ytimessä on teorioiden koettelu. Pelkkä kaava ei riitä, vaan ytimessä on sen varmennus. Teknologia taas tuottaa havaintoja ja on osana havaintosysteemiä. Ja tällä niitä kaavoja voidaan testata. Puhdas rationalismi johtaa oletusten ja loogisten systeemien koherentisointiin mutta ei tieteeseen jos koherentin systeemin totuudellisuutta ei voida koetella (vaan se voi olla totta olivatpa tosiasiat sitten miten tahansa). Puhdas teknologia johtaa käsityönäytteisiin ja apuvälineisiin mutta ei välttämättä tieteeseen, jos teknologia ei paranna ymmärrystämme maailman toiminnasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!