Kirjoitin aikaisemmin siitä, miten kaksinkamppailuun keskittyvät lajit eroavat kovasti perinteisestä itsepuolustuksesta. Nämä lajien väliset mietteet tulivat vastaan, kun kävin leikkimässä bujinkanilla ; Tässähän huomion pitää keskittyä ympäristöön. Esimerkiksi opettajan puhuessa harjoittelua jatketaan. Syynä on se, että toimintaa on kyettävä tekemään vaikka ympärillä olisi häiritseviä tekijöitä. Kaksintaistelutilanteessa ympäriltä ei hyökkää ylimääräisiä tyyppejä, joten yleisalertnessin ja huomion moneen asiaan jakamisen sijasta keskiössä on keskittyminen. Kaksintaistelussa olennaista on focus yhteen vastustajaan. Ero on suuri, eikä sama mielen rakenne toimi hyvin molemmissa. On opeteltava erilaiset havainnointi -ja reagointitavat.
Tätä voidaan nähdä siten, että kyseessä on eräänlainen "pelitilanne". Itsepuolustuksessa keskitytään frekvensseiltään yleisiin tapahtumiin ja niihin kehitetään automaattinen reaktio, joka on siihen tehokas. Näin kompleksisuus on hyvin tiivistä spesialismia.
Kaksintaistelu ei ole enää samalla tavalla puhdas tiettyyn iskuun reagointi spesifillä tavalla, vaan vastaiskuihin mietitään vastaiskuja. Mitään yleispätevää ratkaisua ei esitetä, tilanteen voi aina ratkaista jotenkin. Mukana taitoelementti, joka liittyy tekniikoiden hallitsemisen lisäksi vastustajan ennakointiin. (Toimiva tekniikka on olennainen, mutta ei riittävä voittamiseen.) Voidaankin sanoa että yleisimpiä tekniikoita on enemmän, ja ne nivoutuvat toisiinsa eri tavalla. Itsepuolustuksen kannalta ennakointi, keskittyneisyys ja pelisilmä ovat itsepuolustuksessa irrelevantteja koska tilanteita kuvaa juurikin yllättävyys. (Toki baarin takana tappelu on ennakoitua, mutta tämä "nyt mennään baarin taakse tappelemaan" onkin itse asiassa kaksintaistelutilanne!)
Ninjutsutyylisessä ratkaisussa taas ollaan tilanteessa, jossa ollaan valmiita siihen että joku rikkoo tilanteen heittämällä peliin jotkin aivan toiset säännöt. Se on siksi vielä astetta mutkikkaampaa. Toimintavaihtoehtoja on paljon enemmän. Siksi laji ei ole yhtä spesifi, ja hajanaisuutensa vuoksi se tuskin toimisi kaksintaistelutilanteeseen keskittyneen kanssa.
Kirjoittaja kannattaa kultaista keskitietä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!