Karkeasti ottaen ydinvoimassa on suuri voima, ja joskus on vaikeaa erottaa asiallista ydinvoiman kritiikkiä siitä, miten ydinvoimaa vastustetaan siksi että siinä on suuri voima ja koska se on teknologiaa. Ja koska sillä on "epäluonnollinen imago" ; Eli toisin sanoen milloin ydinvoimassa vastustetaan itse asiaa ja milloin sitä mitä sen katsotaan edustavan. Ydinvoima on siis paitsi energianlähde, myös symboli jollekin ilmiölle ja asenteelle ja ydinvoiman kannattaminen nähdään näiden ilmiöiden ja asenteiden kannattamisena.
Ydinvoimaa kritisoivien tahojen kautta mukaan nousi yksi hyvin yleinen argumentaatiotapa, joka tulee säännöllisesti esiin uusiutuvien energiamuotojen yhteydessä. Se on unelmatilan ja nykytilan sekoittuminen. Kun ihanteena on se, että energia tuotetaan uusiutuvilla energianlähteillä, on ydinvoiman kannattaminen nykytilan käytänteenäkin samaa kuin unelmien murskaaminen. Henki on se, että jos ei usko uusiutuvien energianlähteiden tehokkuuteen, ei niiden tehoja voida keksiä. Eli ydinvoiman kannattaminen on pessimismiä joka kiistää uusiutuvat energiamuodot jopa teoriassa. Näin ollen jos joku puhuu vaikkapa maalämmöstä saatavasta energiasta ja tätä kritisoi tällä hetkellä teknisesti liki mahdottomana toteuttaa, saa helposti kuulla ihmettelyä siitä, että eikö tässä ollakaan luonnon puolella ollenkaan.
Kuitenkin pragmaattisella tasolla ydinvoima voi olla myös vaihtoehto jota käytetään siksi että vaihtoehtoiset keinot eivät ole riittävän tehokkaita.
Tätä kantaa edustaa esimerkiksi Gaia -hypoteesin luonut James Lovelock. Syyksi ydinvoiman kannatukselle hän näkee ilmastonmuutosta vastaan taistelemisen. Vaihtoehdot ovat joko toistaiseksi tehottomia tai ovat vaarallisia ilmastonmuutoksen vahvistajia. Tämä on tärkeää muistaa, koska Lovelockin Gaia -hypoteesiin on suhtauduttu monissa luonnollisuutta kannattavissa piireissä hyvin myönteisesti. Se on otettu jopa sellaisella innolla, että luonnollista henkisyyttä korostavien New Agelaisten piirissä se on otettu omien argumenttejen ytimeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!