Ylläoleva graffititarra on kuvattu Helsingissä. Siinä on oikeuksiaan puolustava nainen, joka ikään kuin kutsuu kanssasisaria taisteluun. Aihe on vakava. Seksismi ja seksuaalinen häirintä ovat pahoja asioita.Kuitenkin tässä itsepuolustusargumenttia käyttävää vallankumousteemaa kuitenkin rumentaa hyvin yleinen asia ; Sanomassa on asetelma, jossa sukupuoliroolien toisinpäinlaittaminen muuttaisi viestin yleisesti kammottavaksi. Yleisesti ottaen tämänlaine feministinen kuvakieli on tavallista ja sitä pitää "katsoa kuvainnollisesti".
Mutta jos sitä on mies potkimassa naista päähän ja viestinä olisi että kyseessä olisi itsepuolustus, sitä pidettäisiin kammottavana. Nainen potkimassa on ilmiselvää, totuttua kuvakieltä ja jotain jota osaamme odottaa. Olipa kuvassa potkijana tai potkittuna nainen, nainen on perustulkinnassa uhri ja mies syyllinen.
Ironista onkin se, että tavallisesti feminismissä katsotaan juuri tämänlaisia tulkinnassa tapahtuvia asioita merkkinä seksismin ilmenemisestä ; Miehen syyllisyys ja naisen uhrius vertautuu täysin siihen, miten esimerkiksi naista voidaan pitää sovinistien parissa automaattisesti huonona johtajana ; Sovinistilla tilanne vaihtuu päittäin, mutta tulkinnassa syyllinen ja syytön vaihtuvat aina siten, että olipa niin tai näin niin mies on parempi johtaja.
Usein tasa -arvopuheissa muistutetaan myös Karl Marxista. Hän nimittäin kehitti mystifioinnin käsitteen, jossa ytimessä oli se, miten yläluokka kiistää koko luokkaranenteen ja luokkajaon olemassaolon jotta sen kritiikki voitaisiin irrelevantistaa. Tämänlaiset feministisen diskurssin vakiintuneet rakenteet johtavat helposti siihen että telaketjufeministit ampuvatkin itseään jalkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!