Universumin laajeneminen on tähtitieteessä yllättävän uusi asia. Esimerkiksi Einstein kehitti kosmologisen vakion (Λ) jotta universumi olisi vakaa. Se oli ikään kuin voima, joka hillitsi universumin laajenemista. Tämä oli ikään kuin ad hoc -korjaus hänen teoriaansa. Vakio, jonka roolina oli vain olla vakio jotta universumi olisi odotetunlainen. Myöhemmin hän piti tätä pettymyksenä, kun universumin todettiinkin laajenevan. Mutta kosmologinen vakio selittänee kuitenkin sitäkin, miten moni haluaisi oppia tekemään edes samanlaisia virheitä kuin Einstein.
Hubblen havainnot tähtien punasiirtymistä olivat tärkeässä osassa laajenemisen havaitsemisessa. Kuitenkin laajenevassa universumissa oli mielenkiintoisia ongelmia.
1: 1970 -luvulla huomattiin horisonttiongelma ; Se perustuu siihen tietoon että informaatio ei kulje valoa nopeammin ; Ja kun maailmankaikkeuden reunat ovat noin 27,4 miljardin valovuoden päässä toisistaan, mutta maailmankaikkeuden ikä on vain 13,7 miljardia vuotta vanha, ei horisonteilla teorian mukaan voisi mitenkään "olla tietoa" toisistaan. Kuitenkin universumin lämpötila on suhteellisen vakaa.
2: Universumin ikää laskiessa oli paradoksi. Siinä tähdet näyttivät olevan vanhempia kuin koko universumi. Kun avaruuden laajenemista tutkittiin Hubblen vakiota hyväksikäyttäen, voitiin ikään kuin palata ajassa taaksepäin. Kun laajenemista katsotaan taaksepäin, on kyseessä tietysti "historiaan mentessä tapahtuva kutistuminen". Kun kaikki tähdet kohtaavat, on alkuräjähdyksen hetki. Moni tähti oli kuitenkin tätä tulosta vanhempi. Oli hyvin erikoista esittää että universumissa olevat asiat olisivat oikeasti vanhempia kuin universumi itse
Ratkaisuksi ehdotettiinkin kiihtyvästi laajenevaa universumia. Näin ongelmilta voidaan välttyä. Lineaarinen kutistuminen ei pidä paikkaansa, ja "yhä hitaammin kutistuva universumi" antaa enemmän aikaa. Ja niin universumi saa lisäikää, ja niin tähdet ovatkin nuorempia kuin universumi.
Tämä on toki siitä erikoinen, että tasaisesti laajeneva universumi ei rikkoisi aineen ja energian säilymislakeja : Fysiikan mukaanhan kappale jatkaa liikettään entisellään jos mikään voima ei siihen vaikuta. Näin laajeneminen onnistuu olematta energiasyöppö. Laajeneva universumi tarvitsee pimeää energiaa.
Ja itse asiassa "suuri lambda" (Λ) on ikään kuin jälleen tullut kuvioihin. Sen suuruus on vain ajan mittaan hieman erilainen, kuin Einsteinin aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!