Roolipelien tapaiseksi tehdyt tietokonepelit ovat "no pain, no gain" -pelejä. Eli toiminta ja aktio itsessään tietää vaikeuksia, mutta samalla hahmo oppii kestämään niitä paremmin. Niiden seuraukset voivat joskus olla hyvinkin outoja. Esimerkiksi paljon pelaamassani roguelike -pelissä "ADOM":issa jos ei osaa uida, ei pidä uida. Vaan sen sijaan tulee tappaa pari (tuhatta) peikkoa jonka jälkeen voi opetella uimaan. Näissä peleissä on - toki sinänsä riemastuttava ja realisminmakuinen - seikka että usein toisen tuska on oma geinaus. Peikon tuskasta tulee pelaajahahmon uimataito.
Tosielämään tämä liittyy usein siten että vaikeuksien uskotaan kasvattavan luonnetta. Tämä on pohjasävyltään erittäin Nietzscheläistä. Mutta vielä lähemmäs tämä tuo esimerkiksi kristilliset pyhimystarinat, joihin usein liittyy kaikenlaista hieman ikävää. Esimerkiksi Lucian päivään liittyy kaikenlaista julmuutta jolla voidaan mässäillä -eräässä mielessä nämä tarinat lienevät jotain "esiwolfensteiniä", nollan pikselin grafiikalla. Pyhimyksen vaikeus korostaa hänen pyhyyttään. Ilman vaikeuksia on vaikeaa olla pyhimys. Tai yli -ihminen.
Itse jouduin kohtaamaan vaikeuksia, kun vanha vaivani jalassani teki taas tepposensa. Perjantaina jouduin peräti soittamaan pomolle töihin että en ole tulossa sinne. Käveleminen yläkertaan on liikaa - sen tosin teen yleisen tylsistymisen välttämiseksi. Miekkailutreenit ovat jonkin aikaa aivan minumaalisen pienessäkin määrässä right out. Minulla itse asiassa piti olla kova kiire, eli kaikenlaisia menojakin. Osaan niihin olisi peräti liittynyt elvyttävän piristäviä rahansiirtoja pankkitililleni, eli pieniä nopean tahdin keikkatöitä olisi ollut mahdollista puuhata.
Näinä vaikeuksien hetkinä olen kasvanut ihmisenä. Tiedän tämän koska vaikeuksien kerrotaan kasvattavan. Ja luonteeni on selvästi muuttunut. Moni itse asiassa voisi sanoa että minulla on nyt enemmän luonnetta. Valitettavasti tämä luonteen kasvaminen näyttää tarkoittavan ärtyisyyttä ja yleistä vittumaisuutta.
Tähän en voi Onneksi on "Wolfenstein 3D". Siinä on jotain varsin viatonta ja väkivaltaisuutta vähentävää kun raivonsa purkaa digitaalisiin natseihin konkreettisemman maailman sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!