Arkistokaapilla käydessäni löytyi kielitoimiston suositus joka käsitteli arkisille tarvekaluista käytettäviä nimiä. Vaateripustin ei siinä ollut hengari, vaan laiska. Laiskuuteen liitetään yleensä toimettomuus, joten on tavallaan humoristista että laiskuus nähdäänkin funktiona ; Laiska ihminen ei siis ole passiivinen ja tekemättä mitään vaan pitää vaatteita tallessa. Laiskalla on eräällä tavalla virka.Kielenhistoriallisten vitsien ulkopuolella mukana on kuitenkin toimettomuus. Laiska on yleensä jollain tavalla toimeton. Hän vähintään pyrkii olemaan aina lomalla. Tälläinen loinen esimerkiksi koulun ryhmätöissä tai työpaikalla tuntuu helposti inhottavalta.
Koska yleensä ottaen ihminen kaipaa lomaa, eikä haluaisi olla töissä.
Töissä ollessa mietitään mitä viikonloppuna tehdään. Tehdään suunnitelmia mitä voitaisiin tehdä lomalla. Vapaa ja se että ei tarvitse tehdä mitään tuntuu ihanalta. Kuitenkin nyt kun olen kolmatta päivää tekemättä yhtään mitään, olen saanut tästä tarpeekseni. Vapaa -ajan pitkittyminen tarkoittaa tylsistymistä. Hauskuutta haetaan erilaisista riennoista, aktiivisesti jotain tekemällä. Lomallakin suoritetaan. Ja syystä.
Tämänkaltaiset asiat liittyvät ihmispsykologiaan. Esimerkiksi Christopher Hsee on tutkinut onnellisuutta ja kiireisyyttä. Tulos on erikoinen, ja ehkä hieman ikäväkin ; "we're happier when busy but that unfortunately our instinct is for idleness." Eli ihmiset ovat onnellisempia kun heillä on jotain pientä puuhattavaa, kuin jos he ovat täysin joutilaana. Kuitenkin ihminen helposti ajautuu onnettomaan tilanteeseen, koska ennakko -oletustemme mukaan joutilaisuus olisi miellyttävämpää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!