sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Valkovuokkoja.

Äitienpäivä on Anna Jarvisin kehittämä juhla, jossa kunnioitetaan äitejä. Sitä juhlitaan monessa paikassa ympäri maailman toisena toukokuun sunnuntaina. Juhla on ajallisesti nuori, vasta 1900 -luvulla syntynyt. Tietenkin äitejä on juhlittu aikaisemminkin: Esimerkiksi äitiyttä juhlistettiin kreikassa, jossa juhlittiin Cybeleä, Kreikan jumalien äitiä. Tätä juhlaa pidettiin tosin kevätpäiväntasauksen aikoina. Roomassa oli tämän lisäksi myös matronalia, jona äideille annettiin lahjoja. On kuitenkin luultavaa että äitienpäivä ei ole niinkään tuotu näistä, eli kyseessä ei ole perinteen leviäminen eri uskonnon piireihin. Aihe on vain nostettu uudestaan esiin.

Luultavasti sota -aikana korostuneella naisten tasa -arvoistumisella - kun naisia meni tehtaille miesten sotien tuoman tyhjien vakanssien vuoksi ja tarvittiin tekijöitä - on tekemistä ilmiön yleistymisen kannalta ratkaiseva merkitys ; Panoksen kunnioittaminen tarkoittaa ikeen juhlimista. Tämä taas vaatii ikeen tunnustamista. Erikoista kyllä, tämä nousi esiin yleistyi juuri aikana, jolloin naiset alkoivat vapautua paikoin tästä ikeestä.

Erikoinen huomio on siinä, että juhlinta on muodostanut julkisia piirteitä, joissa käsitellään äitiyttä ylipäätään, laajemmin. Juhlan juuret olivat kuitenkin yksilöllisemmät: Anna Jarviksen alunperäisen idean mukaan oli juhlia juuri sitä omaa äitiä: "it was to be a singular possessive, for each family to honour their mother, not a plural possessive commemorating all mothers in the world." Kaupallisuutta sen ei pitänyt kannustaa. Samoin Suomessa presidentin jakama mitali tietyille äideille tietyssä määrin muuttaa äitiyden laajemmaksi ilmiöksi, mitalia kun ei anneta kaikille äideille.

Äitienpäivänä valkovuokkoteema on yleinen. Syynä on luultavasti se, että tämä on kevään ensimmäisiä kasveja ja se kukkii yleensä oikein runsaana juuri äitienpäivän ajakohdan tiimoilla. Lisäksi se on yleinen, joten sitä löytää vaikkapa niitä etsivä lapsi. Ehkä myös sillä on merkitystä että valkovuokko lisääntyy siementen lisäksi levittämällä juurakkoa ja maavartta maan alla, joten poimiminen ei vahingoita sitä samaan tapaan kuin sinivuokkoa. Lisäksi valkovuokko on ihan kaunis kukka.

Luultavasti vähemmälle mietinnälle ovat jääneet seuraavat seikat: Valkovuokko ei sisällä mettä, eli se ei varsinaisesti ruoki siinä vierailevia hyönteisiä. Samoin miettimättä on jäänyt luultavasti se että valkovuokon kaikki osat ovat tuoreena myrkyllisiä, ja myrkkyä liukenee maljakkoveteen asti. Myrkky on pääasiassa protoanemoniinia(C5H4O2), krotonolihapon laktoni. Se antaa kasville kirpeän maun ja hajun. Aine on normaalisti kasvissa glykosidina, mutta se paljastuu entsymaattisesti jos kasvin rakennetta murskaa. Se aikaansaa kosketusallergiaa, ja . Lahjakimpun nauttiminen syömällä ei ole toivottavaa koska se voisi aiheuttaa kammiovärinää ja hengitysvaikeuksia, tappava annos on suunnilleen äitienpäiväkimpullinen, noin kolmekymmentä kasvia. jonka lisäksi kasvi tarjoaa saponiineja sekä glykosideja. "Suomen terveyskasvit" -kirjan mukaan sitä on käytetty kansanlääkinnässä sitä on käytetty reumaattisiin vaivoihin ja nivelsärkyjen hoitoon, mikä on erikoista koska kosketus aikaansaa helposti ihovaurioita ja rakkoja.

Minullakin on äiti. Joskus hänen kanssaan on mennyt hyvin, joskus ei niin kovin. En tarjoa kimppua sisäisesti. Kukka tulkoon kuvamuodossa, jotta välittyy vain se hyvä. Näin osoitan että juhlin häntä yksilönä, alunperäisen idean mukaisesti. Kaikesta huolimatta ja juuri sen vuoksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!