Miekkailussa hyvä tasapaino on erittäin tärkeä asia. Käytännössä tasapainon horjuttaminen estää aina joidenkin tiettyjen toimintojen tekemistä, jolloin "puolustukseen tulee aukkoja". Niistä läpipääseminen taas ei ole tarkoituksenmukaista. Hyvässä tasapainossa auttaa fysiikka. Kappale pysyy tunnetusti pystyssä, mikäli sen tasapainopiste on tukipinnan yläpuolella. Tämän vuoksi haara -asento on hyödyllinen. Itse asiassa kahdella tavalla.
1: Tukipinta -ala kasvaa.
2: Tasapainopiste siirtyy alemmaksi.
Haara -asennossakin on muistettava kohtuus. Liiallinen spagaattien repiminen vaikeuttaa liikkumista, spagaatista lähteminen ja uuteen samanlaiseen pääseminen on hidasta. Lisäksi tietyn rajan jälkeen joustavuus vähenee. Jalkasi eivät kykene joustamaan, jolloin niihin kohdistuu vakavammin myös sinuun kohdistuvat tönäisyt tai iskut : Hyvän asennon on oltava joustava, jotta horjutuksia voi kestää, jalat, joissa on joustonvaraa toimivat ikäänkuin jousituksena, jotka "tasaavat töyssyjä". Lisäksi asennossa on tärkeää liikkuvuuden tasaaminen. Oikea askeltaminen on suuri osa miekkailua. "Ei pelkistä käsistä". (Toisin kuin monet luulevat.)
Askelluksessa on kuitenkin aina varjopuolensa, sillä se on pohjimmiltaan "hallittua kaatumista". Siirrät tasapainopistettäsi ja estät kaatumisesi siirtämällä "tolppaa" siten, että tukipinnta siirtyy sen alle. Jokaisessa askeleessa on siis "heikko hetki", jolloin kaatuminen on helpompaa. Se on joko silloin, kun jalat ovat lähekkäin, tai silloin kun toinen jalka on ilmassa. (Voit kokeilla kotonasi, jompi kumpi tai molemmat ovat jokaisella askeleella.) Erityisen hyvin tämä tulee esiin kuvaamassani tikku -ukkokuvassa, jossa siirrytään eteenpäin. Henkilö on siirtänyt tasapainopistettään eteenpäin. (Kenties hän on esimerkiksi yrittämässä lyödä voimakkaasti, jolloin hänen kannattaa saada mahdollisimman paljon ruumiinpainostaan mukaan antamaan tehoja.) Ainut asia, joka estää hänen kaatumisensa on se, että punaiseksi piirretty jalka ehtii siirtyä maahan. Tämä voidaan estää, esimerkiksi siirtämällä tätä kesken askelta sivuun. (Tämä vaatii vähiten kun se ei ole vielä maassa. Tällöin kääntymistä ei ole estämässä kuin kohteen oma lihasvoima, jos jalka on maassa, henkilön massa ja maan kitka vaikeuttavat siirtämistä.) Henkilö kaatuu, koska hänellä on tasapainopiste tukipinnan ulkopuolella JA inertiaa, joka vielä siirtää sitä siitä kauemmaksi. Tasapainon heilauttaminen takaisin pystyyn esimerkiksi käsiä heilauttamalla on tämän vuoksi erittäin vaikeaa.
Toinen tapa siirtää tasapainoa on tietysti suora kontakti. Jos henkilön yläruumista(tasapainopisteen yläpuolella) ohjataan (tai se on muuten liikkeessä) johonkin suuntaan, samalla siirtyy hänen tasapainopisteensä. Jos hänen jalkoihinsa (tasapainopisteen alapuolella) kohdistetaan jokin, joka joko siirtää tukipintaa toiseen suuntaan tai estää tasapainopisteen siirtämisen, on seurauksena kaatuminen. On myös merkityksetöntä se, siirtääkö kohde itse tasapainopisteensä tukipinnan ulkopuolelle vai ei.
On olemassa kaatoja, jossa oikeassa vaiheessa toisen askellusta(tasapainopiste heikko) kohdistetaan hänen ylävartaloonsa huitaisu. Joko se osuu, jolloin hänen tasapainonsa horjuu itse osumasta, jolloin seuraa kaatuminen, tai sitten hän väistää sen, jolloin hänen tasapainopisteensä siirtyy myös. (Koska hän on astumassa suuntaan, joka tarkoittaa sitä, että hän on menossa suuntaan ja tässä on inertiaa JA hän ei kykene laittamaan jalkaa tuekseen tai tekemään väistöä kävelemällä. Hän joutuu siis taivuttamaan vartaloaan. KOSKA tukipinta -ala on juuri em. hetkellä pieni, tasapainoa ei tarvitse horjuttaa älyttömästi.) Kun kerran kaadoin erään henkilön tuolla tavoin, hän kommentoi aluksi että kaatuminen oli vain vahinko, "enhän edes osunut, koska hän ketterästi väisti". Ei siihen voinut sanoa muuta, kuin "Väärin. Minä pistin sinut väistämään, siinä on iso ero".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!