Jos harrastaa "urban exploraamista" tai muuta joutomaalorvailua, huomaa melko pian että käytännössä kaikista paikoista löytää graffiteja. Kun sitä menee autiotaloon, siellä on todennäköisesti tagi sisällä. Samoin monet suuret siirtolohkareet ovat saaneet pintaansa tageja.
Eikä ole tavatonta sekään, että vapaakiipeilee kymmenien metrien korkuisilla kallioilla joissa ei ole jalansijaa eikä mitään minne päänsä kallistaisi, niin eikö sielläkin ole joku tiedonanto mallia "Matti on homo". Jopa jos kiipeilee viattomasti tikapuita katoille voi nähdä kolmen ja puolen kerroksen kohdalla keskellä seinää jotain joka lähemmässä tarkastelussa paljastuu lausunnoksi "Liisa on tyhmä".
Ei sitä voi näiden tuotosten ääressä kuin ihmetellä. Kuka ne on kirjoittanut? Mille yleisölle se on suunnattu? Miten ne on ylipäätään saatu kirjoitettua? Tämänlainen filosofinen ällistys on tärkeää.
En ihmettelisi jos George Mallory olisi, kaikesta huolimatta, päätynyt Mount Everestin huipulle ennen kuolemaansa. Hänhän ponnisteli siksi että vuori oli siellä. (Jos vuorta ei olisi olemassa, sille kiipeily olisikin varsin kummallista.) Ja nähnyt lipuntökkäyspaikassa jonkun sherpaviikarin raapustaman kikkelinkuvan. Kyllä minäkin tämänlaisen kokemuksen edessä saattaisin syöksyä kuolemaani.
Joku teini-ikäinen sherpavandaali sitten paikalliessa kylässä kertoisi hänen motiivejaan kyseleville kuuluisia sanoja. Kun häneltä kysyttäisiin että miksi hän niin teki, vastaisi hän, että "koska kiellettiin."
lauantai 6. elokuuta 2016
1 kommentti:
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!
On jännä, että nykymaailmassa harrastetaan tällaisia täydellisen hyödyttömiä juttuja kuten vuorikiipeilyä. Toista se oli keskiajalla.
VastaaPoista