Perustan muuttamisesta

Kun nykyään puhutaan netissä tai arkisesti fundamentalismista, viitataan usein kristittyihin piireihin. Sellaisiin joiden uskonvakaumus esittää olevansa jollain tavalla ikuinen, jopa muinainen. Se ajaa sanoissaan muuttumatonta uskontoa jossa perusta on ikuinen eikä siksi muutoksiakaan tarvita.

Karkeasti ottaen olisi puhuttava fundamentalisteista, 1900 -luvun alkupuolella syntyneestä protestanttisesta liikehdinnästä. Nimitys "fundamentalism" on sidottavissa Niagara Bible Conferenceen (1878–1897), joissa määriteltiin uskon peruskysymyksiä. Tätä ajatusmaailmaa esiintuotiin myös Milton ja Luman Stewartin "The Fundamentals" -kokoelmassa jossa 12 kirjaa käsittelivät 5 eri kristillistä aihetta. Fundamentalismi ei tässä mielessä ole "kovinkaan ikuista".

Ja sitten on puhuttava evankeelisista kristityistä jotka ovat periaatteessa hyvin samantapaisia kuin fundamentalistit, joskin he kovasti kiistävät olevansa sellaisia. Ja tämän alku on hyvin kiinnostava. Randall Balmer kirjoitti tähän liittyen kiinnostavasti. Sillä virallisen evankeelisen kristittyjen teeman mukaan evankeelisen kristillisyyden synty liittyy aborttikysymykseen. Tämä alku luo vahvan pysyvyyden hengen, hengen jossa moraalinen enemmistö saa tarpeekseen ja järjestäytyy puolustamaan arvoja jotka ovat paljon vanhempia. "In his 2005 book, Jerry Falwell, the firebrand fundamentalist preacher, recounts his distress upon reading about the ruling in the Jan. 23, 1973, edition of the Lynchburg News: “I sat there staring at the Roe v. Wade story,” Falwell writes, “growing more and more fearful of the consequences of the Supreme Court’s act and wondering why so few voices had been raised against it.” Evangelicals, he decided, needed to organize." 

Kuitenkin käytännössä evankeelinen kristillisyys ei alkanut tästä. Kun katsotaan evankeelisten kristittyjen suosimia tiedotuskanavia, viestintäinstituutioita ja  vastaavia lähteitä, kuten "Christianity Todayta", on huomattavaa miten aborttikysymys oli itse asiassa jotain joka hyväksyttiin. Abortinvastustus nähtiin samantapaisena "katolilaisten vouhotuksena" kuin vaikkapa kondominkäyttöä nykyään. "Today, evangelicals make up the backbone of the pro-life movement, but it hasn’t always been so. Both before and for several years after Roe, evangelicals were overwhelmingly indifferent to the subject, which they considered a “Catholic issue.” In 1968, for instance, a symposium sponsored by the Christian Medical Society and Christianity Today, the flagship magazine of evangelicalism, refused to characterize abortion as sinful, citing “individual health, family welfare, and social responsibility” as justifications for ending a pregnancy." ; Evankeelisten kristittyjen alku voidaankin sitoa poliittiseen tapahtumaan. Mutta se on hieman toinen.Evankeelisen kristillisyyden alku on sidottavissa segregaation purkamiseen. Ja siihen että uskonnolliset instituutiot halusivat olla hyväntekeävisyyttä sellaisella verovapaalla tavalla. Kiinnostavaa oli, että prosessissa tavoitteita haluttiin myös näennäisesti ei-uskonnollistaa, tuoda esiin ei-uskonnollisella kielellä niin että se vetoaisi paremmin myös maallisiin ihmisiin.

Tässä moni voisi ajatella että alkuperän loukkaus lokaisi jotenkin evankeeliset kristityt. Luultavasti tässä on kuitenkin enemmän kyse siitä että kristittyjen ideologiansa avulla tukemat ja vastustamat arvot eivät olekaan mitenkään muuttumattomia. Siksi nykyään evankeeliset haluavat nimenomaan valittaa siitä että poliittisesta puheesta on siivottu liikaa uskonnollinen kieli pois. Siksi he varmasti myös vastustavat segregaatiota. Ja tämän vuoksi he haluavat uudelleenkirjoittaa historiaansa.

Perusta onkin syytä muuttaa, etenkin jos se on segregaation tapaiselle hiekalle rakennettu...