Vietin aikaa linnanmäellä. Siellä joku iski minua vahingossa sormille. Hän pyysi anteeksi ja ilmoitin lähinnä, että "ei mitään, ne olivat vaan sormet, en minä niillä mitään olisi tehnytkään".
Ja jotenkin tämä meni läpi onnistuneesti. Tämä on hyvin erikoinen tilanne. ; Vastasin anteeksipyyntöön periaatteessa sarkastisella tavalla, mutta vastaanottaja kuitenkin otti tämän kuin se olisi anteeksianto.
Ylläoleva automaattireagointi on yksi "viehättävistä" piirteistäni. Olen usein sarkastinen, enkä reagoi anteeksipyyntöihin kuten normaali ihminen. Ja usein se synnyttääkin erinäköisiä vaikeuksia. Tässä tapauksessa tilanteesta teki erikoisen se, että periaatteessa vaikka tilannetta vääntäisi mihin suuntaan, anteeksipyytäjän odottaisi reagoivan siihen negatiivisesti.
On hyvin vaikeaa ottaa tuollaista vakavasti. Vaaditaan varsin erikoinen ihminen vähättelemään omien sormiensa merkitystä. On toki ilmeisesti olemassa itseään vähättelevän japanilaisen stereotyyppi joka pyytää anteeksi jos joku astuu hänen varpailleen. Mutta tosielämässä sellaista ei odota löytävänsä Helsingistä.
Lausunto onkin helppo nähdä sarkasmina. Tämä tekee siitä peittelemätöntä ja häpeämätöntä. Mukana on toki sellainen hieman pehmentävä sävy että vammat eivät ilmeisesti oikeasti ole kovin vakavia, koska silloin vammoihin suhtauduttaisiin vähemmän sarkastisesti ja enemmän aitona ongelmana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!