Joko räjähtää pinkka tai hermot?

Uutisten mukaan armeijan "ylpalvoa" on muutettu. Esiin on nostettu ennen kaikkea yksi muutos. Armeijassa ei ole enää pinkkaa. Eli armeijan siniruudullisen päiväpeitteen jokailtaista taittelua penkille.

Tämä on erinomainen esimerkki siitä miten armeija ja sotataidot kehittyvät ajan mittaan, muuttuvat modernimmaksi ja paremmaksi. Huono puoli tässä on tietenkin se, että vanha sotilaskoulutus muuttuu merkityksettömäksi. Pinkan kasaaminen on omalla kohdallani ollut se taito jota en ole osannut ennen armeijaa ja jonka olen osannut sen jälkeen. Pinkan tapauksessa suunnilleen ainut asia jonka armeijassa opin on siis muuttunut täysin tyhjäksi.

Toki tähän on suhtauduttu erikoisilla tunteellisuuksilla. Esimerkiksi Jukka Halonen oli kovasti pahastunut. Syylliseksi kelpaa jopa työnsä vuosia sitten lopettanut Tarja Halonen. Reagoinneissa tuntuu paistavan läpi se, että pinkan kasaaminen olisi jotenkin isku miehisyyttä vastaan. Tässä on ilmeisesti kyse siitä että kun eräät iskulauseet kertovat että armeija tekee miehiä, niin kaikki muutokset armeijaan ovat myös muutoksia miehekkyyteen.

Itse en tosin kykene keksimään juuri mitään naisellisempaa kuin vuodevaatteiden taittelu joka ikinen päivä. Armeija onkin toki paikka jossa sotilaat tekevät joka päivä töitä jotka koetaan kovastikin "naisten duuneiksi" siviilissä. Tämä ei jää pelkkään vuodevaatteiden taitteluun vaan koskee laajemmin kaikkea. Armeijalla on hyvin laajakirjoisesti feminiininen asenne kaapin järjestelyyn, vaatteisiin, siivoamiseen ja perunateatteriin. Ymmärrän toki että tämänlainen kotitalousnormaalikoulu on hyödyllistä siinä mielessä että muuten miehekkäät miehet voisivat kokea tälläiset työt iskuksi miehekkyyttään vastaan. Ja että siksi armeija on ainut paikka jossa moni machoudetaan herkkä mies voi tälläiset taidot ylipäätään oppia.

Toki armeijassa on muutakin. Homomaisuutta. Oma mielikuvani armeijasta on se, että se mikä ei ollut naisellista oli jotenkin homoseksuellia. Suurin osa armeija -aajsta meni uniformuissa kuljeskeluuun rynkkyjumppaan joka muistutti tyttöjen urheilussa harrastettua haara-perus -loikkimista. Mutta ehkä armeija tekeekin pojista miesten miehiä. Kun lähtökohta on tämä, näkisin että pinkkamuutos on tuskin tässä se ratkaiseva askel homosteluun. Itse asiassa juuri mikä tahansa muutos armeijaan tekisi siitä miehekkäämmän paikan. (Minä olen nössiäinen ja vietän silti heteronormatiivisesti miehekkäänpää ja väkivaltataitoista arkea nyt kuin koskaan armeijassa.)

Tälläinen kalkkisten karsiutuminen on tietenkin luontevaa. On selvää että modernia sodankäyntiä ei käydä kivikautisin menetelmin. Armeijassa ei ole aikoihin opetettu myöskään pitkänmiekan käyttöä. Osa kalkkiksista vaan luulee että kyse on jostain miehekkyyden tuhoamisesta. He eivät ehkä ymmärrä että he itse ovat ajastaan jälkeen jääneitä neitejä.