maanantai 7. maaliskuuta 2016

Wittgensteinin kävelykeppi

Suomen kansalliskirjastossa on paraikaa Georg Henrik von Wright -näyttely. Yhdessä vitriinissä on uhut halvahkon näköinen kävelykeppi ja tähtikuvioitu pyyhe. Kävelykeppi on ollut Ludwig Wittgensteinin. Ja liinakin oli laitettu kuolleen Wittgensteinin kasvoille kun tämä oli todettu kuolleeksi.

Tämä toi mieleeni tiedon ; Kun Wittgensteinin kuolemasta oli kulunut 50 vuotta (Vuonna 2001) Georg Henrik von Wright oli vielä elossa. (Hän kuoli 2003.) Tällöin kävelykeppi nousi esiin lehdessä ; Ilmitulo oli jotakuinkin tavalla "Suomessa on mies joka omistaa Wittgensteinin kävelykepin."

Viestissä oli toki totuus mutta samalla se vei huomiota siltä että Suomessa oli (tuolloin vielä elossa) maailmanluokan filosofi joka oli niin läheinen toisen maailmanluokan filosofin kanssa että sai tältä hautajaistenjälkeisessä turnajais/myötäjäis/tiesmissä perinnönjaossa kävelykepin.

Itse olisin ylpeä Suomalaisesta filosofiasta. Etenkin kun Wittgenstein tiettävästi pokerinaamattomuudessaan tarjosi itselleen Carl Popperillekin lähinnä hiilihankoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.

Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.

Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.

Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.

Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.

En carde ; Sa varaudu!