Ideastesia (ἰδέαἴσθησις) viittaa siihen että ihmiset aistivat erilaisia konsepteja ja määritelmiä. Kysymys on vahvimmillaan joissain synestesioissa. Mutta tavallisillakin ihmisillä on tähän viittaavia taipumuksia. Kirjaimien ja värien välille syntyy mielleyhtymiä jotka eivät ole täysin satunnaisia. Ehkä merkillepantavin piirre on bouba/kiki effect, joka koskee sanojen muotoa. Määritelmien sisältöjä ei ole kerrottu ja ne ovat tuntemattomia. Mutta silti ihmiset mielikuvissaan liittävät kiki -sanan teräväsärmäiseen muotoon ja bouban pyöreään.
Ideastesia on tärkeää. Sillä ostin kaupasta jäätelöä jossa oli makuna "rommi-rusina". Tämä toimii hyvänä kirosanana lasten läsnäollessa. Sana on vahva. Sorahtavia "ärriä" kuten omasa suosikissani. Suhahtava "ässä" kuten em. sanan suhahtavasti sähähtävässä synonyymissä. Etenkin jos jäätelön mallia tiivistää muotoon "rsn" siihen saa aggressiivisen sävähdyksen. Toimii siitä huolimatta että "rommi-rusina" tuskin on mikään kiertoilmaus "aikuisten kirosanoille". Se on tässä erilainen kuin vaikkapa "vattu".
Jäätelöpaketti sai itseni miettimään sitä mistä kiroilu saa voimansa. Toki en ole ainut joka on miettinyt tätä aihetta. (Jakamani linkki on hyvin opettavainen; "당신의 어머니는 일본어 전함을 충족하기 위해 밖으로 수영.") Ajatukseni oli tärkeä sillä olin ajatellut kiroilua hyvin yksinkertaisesti. Olin tehnyt sitä paljon ja ajattelin että kiroilu saa voimansa sanoista ja sisällöistä. Jos kiroilee pitää rikkoa jotain tabuja, kenties jopa manata tai tehdä jokin muu oman kulttuurin uskontoympäristön vastaista. (Viittaaminen sielunvihollisen moniin nimiin.) Viitata eritteisiin (uloon monet muodot) tai sinänsä miellyttäviin mutta julkisessa elämässä piilotettuihin sukupuolisiveellisyysasioihin (niin miehiset kuin naiselliset).
Kysymys ei ole vain sanoista ja niiden määritelmien nieltävyydestä ja muusta sanan koosta. Kyse on siitä miten niitä käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!