Jos minulta kysytään mikä on kenties rivoin asia joka on piilotettu tietokonepeleihin, olisin valmis veikkaamaan Zeldaa. Siinä on hevonen nimeltä Epona. Hevonen esiintyy monissa Zeldapeleissä. Ja se on se hevonen jolla sankari ratsastaa.
Epona on sidottavissa kelttiläiseen mytologiaan. Kyseessä oli tärkeä jumaluus, jumaluus joka liittyi hevosiin ja niiden omistamiseen, mutta laajemmin myös maatalouteen ja paikasta toiseen siirtymiseen. Sekä hedelmällisyyteen ja luovuuteen. Se oli hevosjumaluus. Joten yhteys Eponaan on tätä kautta varsin perusteltu. Rooman valtakunnan laajuus auttoi Eponaan uskomisen laajalle. Ja roomalaisessa kulttuurissa hänelle omistettiin aivan erityinen juhlapäivä.
Tämä ei vielä tee siitä rivoa. Rivoksi sen tekee muu.
Esimerkiksi "Parallera Minora" kuvaa sen syntytavan niin, että Fulvius Stellus niminen mies päätti ryhtyä ikään kuin etukäteen noudattamaan Oinosen oppia yhdistettynä Puolimatkan käsitykseen siitä että rooman valtakunnassa harrastettiin yhteiskunnan romauttavat määrät homoseksuaalisuutta. Siksi hän meni naimisiin hevosen kanssa. Ja jostain syystä tästä liitosta syntyi Epona, olento joka kykeni muuttumaan ihmiseksi ja/tai hevoseksi halutessaan.
Ja tämä rivous on laajempi. Kelttien uskonnossa kuninkaan valtaannousuun liittyi rituaali jossa valkoinen hevonen, joka on myös Eponan symboli, otettiin juhlakaluksi kaikkien nähtäväksi. Ja sitten kuningas otti oman juhlakalunsa esiin ja harrasti seksiä hevosen kanssa. Tämän jälkeen hevonen, mutta ei kuningas, tapettiin ja syötiin.
Toki Zelda -sarja ei ole vienyt tätä äärimmilleen. Rivouden maksimoimiseksi olisi hauskaa jos Epona olisi maaginen hevonen joka muuttaisi hahmoaan ihmiseksi ja hevoseksi. Ja kun Link haluaisi ratsastaa sillä, se olisi hevonen. Ja kun ei niin sitten se nähtäisiin sen ihmismuodossa. On tavallaan sääli, että kun tuolle linjalle on jo lähdetty, niin sitä ei ole viety loppuun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!