Jos katsoo smallswodreja, ne näyttävät melko samanlaisilta kuin sapelit. Molemmissa on hyvin samantyylisiä kahvaosia. Toki suuri osa sapeleista on huomattavan käyriä. Mutta osa niistä on yllättävänkin suoria. Ne ovat useasti suunnilleen yhtä pitkiäkin. Siksi ei ole ihme jos joku katsoo vaikka minun puoskarinmiekkaani ja kysyy että onko se sapeli. Ei se ei ole sapeli, ja tämä ero on tärkeää. Joskin samannäköisyyttä on sen verran että erehdyksen voinee antaa anteeksi. (Jos siis kykenee anteeksiantamaan.)
Tavallaan oleellinen kysymys on miettiä sitä miksi sapeleita ylipäätään käytetään. Sapeli on usein, etenkin käyrimmillään, teemoitettu viiltoaseeksi. Sellainen käy hyvin jos vastassa ei ole panssarointia. Nyrkkisääntönä on että on intuitiivisesti helpompaa tökkiä haarniskan aukoista läpi suorilla aseilla. Viilto taas kilpistyy metallikuoreen hyvinkin tehokkaasti.
Toisaalta pistoaseet, jotka vaativat suoran terän, ovat usein suoria. Ja nekin toimivat hyvin panssaroimattomia vihollisia vastaan. Siksi rapiiri kelpaa kaksintaisteluaseeksi. Tällöin ei tietenkään yritetä kiertää panssarointia vaan lävistetään toista.
On kuitenkin aselaji joka käyttää tunnetusti sapelia. Sapeli itse asiassa liitetään ratsumiehiin hyvinkin vahvasti niin idässä kuin lännessäkin. Tähän on melko hyvä syy. Pistoaseet ovat hyvin kenkkuja ratsailla käytettynä. Syynä on se, että hevonen lisää liikkeeseen hirveästi energiaa. Ratsumieheltä vaaditaan paljon taitoa käyttää pistotekniikoita oikein. Sillä pisto menee helposti vastapuolesta läpi. Ja sen jälkeen kun pistoase menee vastustajan läpi, ase on vihollisessa pystyssä. Tämä vaatii erityistä irrottamista. Ja käykin helposti niin että pistotyylinen ase on "kertakäyttöinen" kun se tempautuu tässä impaktissa lyöjän kädessä. Vastustaja saa toki eitoivottavan ulokkeen elimistönsä läpi. Mutta taistelussa on harvemmin vain yksi vihollinen. Viilto taas irrottaa itsensä vastustajasta paljon automaattisemmin. Näin ollen niiden käyttö vaatii vähemmän erikoisharjaantumista ja näin viilto-ominaisuuksiin kannattaa korostaa.
Smallswordit taas ovat yleensä vahvemmin pistoaseita, niissä on viilto-ominaisuuksia nimeksi jos oikein sitäkään. Jos asetta käytetään kaksintaistelussa, sillä voi tehdä jonkin verran käyttää sapelin tekniikoillakin. (Ja kääntäen, etenkin suoremmilla sapeleilla voi pistää kuin se olisi smallsword.) Mutta hevosen selässä ero on hyvin oleellinen ja niiden käyttötapa vaatii aivan erilaisia tekniikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!