Ihmiskunta ei ole selvinnyt ilman teknologista apua. Olemme muokanneet infrastruktuuria. Käytämme koneita jopa ruumiimme varaosina, olipa kyseessä dialyysikone, puujalka tai hienompi proteesi tai tulevaisuudessa mekaaniset elimet.
Näkisin että suhteemme koneisiin voidaan nähdä kolmella tavalla:
1: Koneet ovat laajennettuja itsejämme, jonkinlainen extended phenotype.
2: Koneet ovat jotain jolla korvaamme luonnon ja laitamme jotain muuta tilalle. Tai jolla muutamme luonnon. Näin ollen elämme teknologiassa.
3: Teknologia on itse asiassa jotain vierasta joka enemmänkin hallitsee meitä kuin me hallitsemme sitä.
Voimme käyttää jokaista noista katsantotavoista lähes kaikkeen teknologiaan. (Ja niihin liittyy helposti ajatus jonkinlaisesta valtasuhteesta. Ensimmäisessä ihminen hallitsee konetta ja itseään, viimeisessä ihminen on koneiden orja.) Mutta itse näen luontevaksi nähdä että erilaiset koneelliset kehonosat voidaan nähdä vahviten itsen laajentumana, infrastruktuuria koskeva rakennelma kerrostaloista liikennevaloihin on luontoa. Ja oikeastaan vasta tekoälyn kehittyminen tuo eteemme vastaan kolmannen teknologiasuhteen. (Siitä huolimatta että itse asiassa voimme ajatella että teknologia orjuuttaa meitä ties mihin nykymaailmassa.)
Jotkut kysymykset ovat sitten kuitenkin hyvin vaikeita. Mobiiliteknologia on tekoälyn kehittymisen ytimessä ja siitä voi tulla konkreettinen askel "teknologiasuhteen kolmanteen asteeseen". Toisaalta nykyään on vaikeaa nähdä onko se kehon jatke joka tarjoaa meille heuristisia ohjeita liikkuessamme ja toimii muutenkin muistimme jatkeena. Vai onko se vain jokin luonnollinen asia jota kannamme mukana.
Näkisin että lähinnä kannamme kännyköitämme. (Toisaalta minulla on vanha kännykkä jossa ei ole älypuhelinominaisuuksia, joten suhteeni siihen ei ole kovin immersiivinen.) Ja jakaisin luokittelun siten että jos kone tarkkailee meitä, olemme kolmannessa asteessa ja jos me tarkkailemme konetta olemme 2 tason konesuhteessa. Ja sitten kun meidän ei tarvitse tarkkailla sitä, se on jo osa itseämme. Ja tätä kautta kännykät olisivat vielä luontoa. (Joskin vain juuri ja juuri, sillä mobiiliteknologia kerää meistä yllättävän paljon tietoja.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!