Vanhemman polven herrasmies kertoi että hänestä tasa-arvo on vienyt paljon naisilta. Että hänen nuoruudessaan opetettiin että naisia pitää auttaa, heille pitää avata ovi, olla kohteliaita. Ja että naisten puolesta ollaan valmiita kuolemaan. Tasa -arvo on hänestä romuttanut tämän, ja siksi voi olla vaikeaa ymmärtää miksi naiset haluavat tasa-arvoa. Että kenties feminismi on hämännyt monia, se kun ajaa nimellisesti oikeuksia naisille mutta ei olekaan tasa-arvon puolella. Ja että tosiasiassa ennen naisilla on ollut paremmin ja ihmiset ovat olleet myös tasa-arvoisempia. Erilaisin mutta yhtä suurin oikeuksin ja velvollisuuksin.
Hän ei liene ainut tätä linjaa ajava. Näkemys on luultavasti melko yleinen. Jos feminismi on tasa-arvo vs. sovinismi -keskustelua jossa keskitytään oikeuksiin, on helppoa nähdä vastapuoli demonisena. Suuri osa feminismin vastapoolista koostuu kuitenkin sovinistien lisäksi myös näistä tämäntyyppisistä herrasmiehistä.
Ja kyllähän herrasmiehellä jotain ideaa on. Jos nimittäin katsotaan mitä hänen mainitsemansa asiat ovat, ne ovat privileegioita. Nykyään katsotaan että nainen ei saa uhrata itseään ja henkeään kun mietitään vaikka naisia armeijasta. On kuitenkin varsin helppoa nähdä että päinvastoin, lupa olla menemättä rintamalle ikäviin oloihin ammuttavaksi on privileegio, erikoisoikeus joka ei suinkaan koske miehiä.
Kysymys onkin juuri siitä että tavallaan oikeudet eivät ole oleellinen tapa katsoa asiaa ollenkaan kun katsotaan tasa-arvoa. Herrasmiehien viittaamat asiat eivät ole taustaltaan välttämättä naistenhalveksintaa - vaikka toki se helposti kääntyy sovinistiseen muotoon jossa naiset eivät ikään kuin pystyisi siihen mihin heitä ei pakoteta.
Herrasmies ei siis suinkaan demonstroinut sitä että tasa-arvo olisi ollut parempi ennen. Hän puhui oikeuksista ja niiden määrästä. Tasa-arvon myötä murtuvat niin rajoitteet kuin erioikeudetkin. Siitähän siinä juuri on määritelmällisesti kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!