Eilisen Ilta-Sanomissa oli kirjoitettu "Mahdollisuus Muutokseen" -kampanjasta. Siinä kauhisteltiin miten kolmoissurmaajan ottaminen kampanjan kasvoksi oli "Traumaattista uhrien omaisille." Selvisi että uhrien omaisiin ei oltu otettu yhteyttä. Jutussa oli henkenä se, että mainonta on juridisesti hyväksyttävää mutta loukkaavaa.
Toki tämänlainen valinta on itsessään jonkin verran makaaberi. Se kuvaa myös varsin omituisessa valossa ideologiaa, jonka mielestä kolmoismurhan anteeksianto ei ole mikään iso asia. Mutta jolle samalla ateismi -tai Pyhän Hengen pilkkaaminen- on ylitsepääsemätöntä.
Kuitenkin juuri tämä mainos on jokin, jossa oli edes rippunen sitä inhimillisyyttä. Kaikki kampanjassa on tuntunut liian kiillotetulta ja epäaidolta. Ikään kuin joku olisi katsonut strategiakirjasta kiillotetuimman toimintatavan. Tässä valossa itselleni pomppasikin silmiin etupäässä se, että tämänlainen on jotain jota Suomessa ei yleensä sanota. Täällä halutaan yllättävän laajasti niitä "kovempia tuomioita". Esimerkiksi eräs tuntemani uskonnolliseksi laskettava ihminen kommentoi tätä kolmoismurhaajaa ja hänen saamaansa armoa kovin sanoin "Mitään armoa, mätäne Helvetissä".
Tosin tämä tunne karisi. Kolmoissurmaaja nimittäin sanoi seuraavantapaisia lauseita "Sain veriruskeat syntini anteeksi." Tämä on omituista kielenkäyttöä, joka on tavallista uskovaisten parissa. He ikään kuin opettelevat tai oppivat puhetavan. Se on hieman kuten savon tai pohjanmaan murre, mutta se ei ole kielialue vaan "uskovaisten sisäpiirin puhetapa". Kukaan muu ei puhu tuolla tavalla. Sisäpiirin puhetavan rooli onkin yleisesti ottaen sosiologisesti tärkeä asia. Sillä osoitetaan että kuulutaan tiettyyn porukkaan. Ja toisaalta sillä on myös eriyttävä vaikutus, koska ihmiset eivät enää ikäänkuin puhu samaa kieltä. "Veriruskean" tyyppiset sanat ovat keinotekoisia ja etäännyttäviä, jolloin puhetavan tottumus myös vahvistaa kuulumista vähentämällä "syviä kontakteja" sen ulkopuolelle.
Kun kuulee rikollisjengin pääpukarin ja moninkertaisen murhaajan puhuvan herännäisillä sanoilla "veriruskea", tietää että tässä ei puhu yksilö vaan ideologian retoriikkaa pullollaan oleva maskotti. Mutta lähtökohdassa oli silti potentiaalia. Siinä oli aavistus jotain rohkeaa, kantaaottavaa ja aitoa, mutta sitten sekin vähä sammutettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ciinnostuin ma sun sanoist ia haluan sixi ehdottomasti mitellä canssais sanain säilää tahi muuten huastella.
Ennen taistoa näytän caswoni cuhin tekee tosi gentlemanni, tahi raotan cybäräin cantta antaen taiteilijanimen jolla minua puhuttaa. Ios haluan beittää aateluuteni ia toimia incognito iotta ylen ialoinen sucuisuuteni ei wastincumbbanini cättä turhaan bidättelis, teen tunnuxeni iotencin selwäxi. Nihin et caici tietäwät että sanoien tacana olen juuricin minä, encä secotu sanomain ioncu muun nimettoman sanomax, he cun ylen usein ioncin sortin celmi tahi ryovari on.
Mittelömme on cescittyy vahin tähän asiaan, encä halua tuoda muita rienoia, cinoia ia riitoia cun mist tässä hengen mieccain mittelemme. Seison sanoieni tacana iotca owat omiani. Suuni ei lurita toisten buheita, matci houccain sanomisia. Encä sanoillani toist arenaa mainoza.
Caicel olcon aicansa. Onbi aica taistella ia aica cwolla, eri aica bascahysisa asioida. Näit en toisiinsa secota ; Ymmärrän, joshi mittelö on wacawa asia, iossa hurmekin hubelehtii. Helbosti woisi haawain loucaantua. En halua catceroittaa cetään lobuxi icäänsä mielisuruihin waan byrin taistelemaan cuin tosi herrasmiehen, ritarim ia gentlemannin cunnialle sobii.
Sixi uscallan lausua noin nimetä että ios iocu alcaa himoita cuontaloani seinälleen wiisaitteni wuoxi, on turmeltunembi miesi, ei uroiden sotilasi waan boica-sicuri ionca buheis haise häne uran labiointi, ioca io hänen aiwoiens baica toimittabi.
En carde ; Sa varaudu!